Lähtökohtaisesti scifi näyttämöllä tuntuu vaikealta yhdistettävältä. Sitä se varmasti myös on. Turun kaupunginteatterissa nähtävä Solaris on Ona Korpirannan ohjauksessa tehnyt selväksi, että tyylilaji on yhdistettävissä ilman valkokankaalla nähtäviä erikoistehosteitakin. Toimivaa teatteritekniikkaa se tarvitsee, ja sitä kaupunginteatterin pieneltäkin näyttämöltä löytyy.
Solaris on planeetta jossain kaukana. Sitä tutkimaan on lähetetty avaruusasemalle kolme tiedemiestä. Yksi tiedemiehistä, Gibarian (Kimmo Rasila) kuolee, ja hänen tilalleen lähetetään korvaava tiedemies Kelvin (Sara Paasikoski). Gibarianin taakseen jättämien videoviestien ja asemalla pitkään olleiden Snown ja Sartoriuksen (Matti Leino ja Kirsi Tarvainen) havaintojen perusteella Solaris on paljon muuta, kuin pelkkä planeetta. Se on organismi, joka tuo asemalle niin kutsuttuja vierailijoita, jotka ovat eräänlaisia heijastuksia henkilöiden omasta elämästä. Näistä heijastuksista yksi, Kelvinin entinen rakastettu Ray (Markus Ilkka Uolevi) on heistä todellisin.
Solaris on alun perin vuonna 1961 julkaistu Stanislaw Lemin romaani, jonka näytelmäksi on kirjoittanut David Greig vuonna 2019. Olisi sinänsä mielenkiintoista tietää, paljonko omaa Greig on tekstiin tuonut. Näin kun kirjaa en ole lukenut, voisin veikata, että vahvat viittaukset ilmastonmuutokseen tekstissä näytelmän loppupuoliskolla, on jonkinlainen kannanotto vallitsevaan elämänympäristön muutokseen. Yhtä kaikki, se ei ole liian päälle liimattua, mutta pilkisti selkeästi katsojan havainnoitavaksi muun tekstin ja tarinankerronnan välistä.
Näytelmä itsessään on herkkä, muttei kovinkaan vaikeasti tulkittava tai yllätyksiä tarjoava. Päinvastoin tietynlainen ennalta-arvattavuus on suurin häiritsevä tekijä, mikä näytelmässä vastaan tulee. Se ei sinänsä pilaa mitään, mutta suurilta vau-efekteiltä vältytään. Liittyen tarinaan, siis. Ohjaaja näyttelijöiden välittämänä tekee niin paljon, kuin teksti antaa myöden. Loppupeleissä Solaris on herkkä rakkaustarina, jonka lopetus kertoo perinteisen tarinan.
Suurinta osaa tarinassa tekee sen lavastus. Yhtään sinivalkoisin salolaisin silmin katsomatta pakko kertoa terveiset näin arvostelun muodossa salolaislähtöiselle Riku Suvitielle, joka on toiminut näytelmän lavastuksen suunnittelijana. Turun kaupunginteatterin pienen näyttämön tekninen puoli on hyödynnetty äärimmilleen. Ja kuinka pelkistetystä näyttämökuvasta tuleekaan monia yllättäviäkin ja aiemmin mainittuja vau-efektejä. Näytelmän loppukuva, jossa Kelvin poistuu näyttämöltä, oli suorastaan kaunis. Hyvä Riku.
Kokonaisuutena Solaris on näyttävää draamaa, jossa scifi-elementit tulevat lähinnä tarinan viitekehyksessä. Taiten tehtyä hyvää teatteria yhtä kaikki.
Miten se vanha Raamatun sanonta meni uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Niitä löytyy myös Solariksesta. Ja suurin niistä on rakkaus.
Kimmo Lehto
Ohjaus Ona Korpiranta, Lavastus Riku Suvitie, Pukusuunnittelu Tuomas Lampinen, Naamioinnin suunnittelu Petriina Suomela, Valosuunnittelu Jari Sipilä, Äänisuunnittelu Jari Tengström, Videosuunnittelu Sanna Malkavaara, Intiimikoreografi Sarkku Heinonen, Taistelukoreografi Iiro Heikkilä
Näyttelijät: Markus Ilkka Uolevi, Sara Paasikoski, Matti Leino, Kimmo Rasila, Kirsi Tarvainen, Anna Räikkönen, Aili Kumara
