Ekspressiivinen luovaa ilmaisua hyödyntävä terapiamuoto on kehitetty Yhdysvalloissa jo 1970-luvulla. Liikettä, musiikkia ja kuvataidetta yhdistelemällä houkutellaan esiin osallistujan luovaa prosessia siirtymällä poikkitaiteellisesti välineestä toiseen. Tärkeää on prosessi. Lopputuloskin on, mutta vähemmän.
Somerolainen taideterapiaohjaaja Johanna Holm toimii ekspressiivisen taideilmaisun ohjaajana. Hänen ohjaamissaan pienryhmissä löydetään erilaisia tapoja luovaan ilmaisuun.
– Minä mahdollistan luovuutta: tarjoan välineitä ja turvallisen tilan, jossa osallistujan on mahdollista saada oma taiteellinen prosessinsa käyntiin. Täällä on rauhallista ja osallistuja voi sulkeutua omaan mielikuvituksen kuplaansa. Ihmiset saavat itse kaiken aikaan. Se on aivan mieletön energia, joka täyttää tilan, kun luovuus kuohahtaa, Holm kertoo.
Turusta lähtenyt Holm on opiskellut Salossa sairaanhoitajaksi ja somerolaistunut vasta aikuisiällä. Somerolla hän työskentelee yrityksessään ilonedesign ja järjestää ekspressiivisiä pienryhmäkursseja sekä Paint & Wine-iltoja.
– Tässä työssä yhdistyy paljon minulle tyypillisiä luovuuden kanavia. Nuoresta saakka olen rakastanut musiikkia, ja olen jo lapsena piirtänyt paljon. Oma luovuuteni on periytynyt papaltani, joka oli luova monella tapaa. Hän oli minulle hyvin rakas. Puunveiston lisäksi hän oli musikaalinen ja taitava piirtäjä. Sain lapsena olla mukana verstaalla ja sitten taas piirrettiin yhdessä. Opin, että kaikki luovuus on hyvää ja myös sukupuolineutraalia, Holm pohtii.
– Rentoudun kävelemällä Akustinpuistossa ja lukemalla riippukeinussa pihalla, Holm paljastaa. Kotipihaa koristaa myös pitkä krokettirata, jossa Holm pelaa yhdessä teini-ikäisten tyttärensä ja poikansa kanssa.
Holmin arki puolestaan muodostuu taiteellisesta työskentelystä. Sairaanhoitajan työn ohella hän on opiskellut visualistiksi, tekstiilisuunnittelijaksi ja ekspressiivisen taideterapian ohjaajaksi. Holmille taidetta lymyää joka puolella.
– Taidetta on sekin, kun rakennamme krokettirataa pihalle tai järjestämme jyrsijöiden terraarioita. Kaikkihan voi olla taidetta ja erityisesti luovaa työskentelyä, Holm kuvaa.
– Pidän lyhytkursseja ja Paint & Wine -iltoja, koska ihminen on onnellisimmillaan silloin, kun hän saa uppoutua johonkin. Silloin on lupa keskittyä maalaamiseen, leikkaamiseen ja liimaamiseen sekä saa liikkua ja tanssia. Tunteitakin saa olla, iloa ja onnistumisia, joskus turhautumistakin. Täällä ihminen tulee nähdyksi ja kuulluksi, ja sitähän jokainen myös tarvitsee, Holm summaa. Hoitajana hän tietää, mistä puhuu.
– Paint & Wine -illoissa on luvassa iloista rupattelua, paljon hyvää fiilistä ja yllätyksellisyyttäkin. Mukaan mahtuu 5–10 henkilöä, jotta jokaiselle tulee olo, että olen täällä häntä varten. Paint & Wine -iltaan kuuluu yksi lasillinen viiniä, jonka minä tarjoan, Holm avaa. Viini kuuluu myös Holmin omaan rentoutumishetkeen:
– Mikä tahansa on hyvä hetki juoda yksi lasillinen viiniä, hän huokaa, ja jatkaa:
– En jää odottamaan sopivaa kellonaikaa. Jos hetki on oikea, niin istun alas ja nautin lasin viiniä. Viini ei ole palkinto, vaan se yksi lasi viiniä otetaan silloin, kun sen fiilis tulee.
Mieluiten Holm juo mansikkaista kuohuviiniä.
– Paint & Wine -illat tarjoavat myös vaihtoehdon pimeneviin syysiltoihin. Tätä voisi verrata pieneen klubikeikkaan, jossa ollaan lähekkäin ja koetaan pienellä porukalla yhteinen elämys. Täällä saa heittäytyä ja leikkimielisesti toteuttaa itseään. Kaikki ei ole niin vakavaa, ei ole! Holm toteaa viisaasti.
Paint & Wine -ryhmä kokoontuu Somerolla Kädenjäljet -lahjatavarakaupassa ja galleriassa seuraavaksi tämän viikon perjantaina ja lauantaina 13.9.
Jonna Hellberg-Pitkänen
