Elettiin pandemian synkeitä alkuaikoja, kun muuan kohtaaminen kuntosalilla valaisi pimeyttä.
-Me ollaan elvytetty vanha steppiharrastus. Ja kyl me esiintyä meinataan – me vaik maksetaan hiukka.
Puhuja oli Ritva ”Ritu” Suominen ja ”me” oli yhtäkuin Eija Suomela ja Ritu itse.
-Me esiinnyttiin ensimmäisen kerran My Fair Ladyn ensi-iltajuhlissa ja viimeisin esiintyminen oli Hiirenloukun hautajaisissa. Me pakotettiin kaikki jäämään katsomaan, yksikin yritti livahtaa paikalta kun oli vähän pitkämatkalaisempi.
Steppileidit ovat kumpikin salolaisille varsin tuttuja, Ritu on Teatteri Provinssin jokapaikanhöylä ja Eija näyttelee samaisessa teatterissa ja laulaa Salon Viihdelaulajissa. Väärinkäsitysten välttämiseksi: teatterin hautajaisissa ei haudata sen paremmin hiiriä kuin ihmisiäkään, vaan kyseessä on viimeisen esityksen jälkeinen juhla.
Ennen kuin nykytilanteeseen päädyttiin, pitää aloittaa muutaman vuosikymmenen takaa. Eija opiskeli Turussa 1980-luvun alussa.
-Yhä edelleen toimiva Tanssitiimi perustettiin niihin aikoihin ja jo silloin eläkkeellä ollut Turun tanssimaailman grand old lady Helvi Anias piti steppikurssin. Lisäoppia hain Ann-Sofie Kyrklundin johdolla, hän oli opiskellut oikein suuressa maailmassa Yhdysvalloissa asti. Esiinnyimme paljon, mm. Åbo Svenska Teaternissa. Muutettuani Saloon perustettiin Tatu eli Tanssin ja liikunnan tuki ry ja aloin itsekin opettaa. Siinä vaiheessa elettiin 80-luvun loppua ja Ritva Suominen tuli mukaan kuvioihin.
-Minulla on ehkä tanssijan sielu. Olen harrastanut erilaisia tansseja, steppi on kuitenkin ykkönen. Steppiryhmän kanssa tehtiin paljon keikkaa ja on jännä miten askelten nimet ja peruskuviot jäi mieleen. Vähän niin kuin polkupyörällä ajo: kun sen on kerran oppinut, niin sen muistaa.
Steppileidit ovat yhtä mieltä siitä, mikä sytytti steppauskipinän alun perin: amerikkalaiset elokuvat, Shirley Temple ja hänen musta miespalvelijansa, myöhemmin myös Fred Astaire ja Ginger Rogers. Stepin syntyhistoria on mielenkiintoinen ja hieman surumielinenkin. Amerikan Yhdysvaltojen vapautetut orjat eivät saaneet millään tavoin osoittaa mieltään, eivätkä ehkä muutenkaan tuoda itseään esille ja esimerkiksi rummuttaminen oli kiellettyä. Kekseliäät ihmiset alkoivat rummuttaa jaloillaan. Jazzmusiikin myötä steppi saapui myöhemmin Eurooppaan.
Tanssivuodet katkaisi terveydelliset ongelmat.
-Eijan polvi men tuusannuuskaks, suomentaa Ritu.
Vuosista tuli vuosikymmeniä, tuli pandemia, teatterit hiljenivät ja esiintymiset loppuivat. Televisiosta tuli ohjelma stepin historiasta ja Ritva soitti Eijalle.
-Koronaturvallisempaa harrastusta ei oikein voi olla: täällä me kahdestaan tanssittiin viidentoista metrin päässä toisistamme. Oli turvaväli kunnossa. Eija tekee koreografiat ja Ritva valitsee musiikin.
-Kun ihmisellä on haaveita, ne pitää toteuttaa. Aina voi olla esteitä, vaivoja ja krämppää, mutta kun lähtee harrastamaan ja on aktiivinen, niin ne unohtuu, eikä jämähdä paikoilleen. Seuraavana meillä on vuorossa joulushow ja siihen saamme mukaan uuden jäsenen, Provinssi-teatterin lavalta tutun Tommy Haakanan. Neljäskin jäsen voidaan ottaa, jos jostain löytyy hieman iäkkäämpi, perusjutut hallitseva tanssija. Tässä suhteessa me harrastetaan ikäsyrjintää.
Steppi on leidien mielestä vähän äijämeininkiä.
-Meillä harjoituksiin kuuluu lakisääteinen 45 minuutin kahvitauko. Steppi on myös painavien ihmisten laji. Sen takia me tässä pullaa syödäänkin.
Elina Koskinen
