Viime vuonna tapahtunut muutto Suomeen on tuonut monia uusia asioita vietnamilaisen Chung Le Dinhin ja hänen perheensä elämään.
Ollikkalassa sijaitsevassa kerrostaloasunnossa asuvat Chungin lisäksi vaimo Nguyen ja lapset Le Khanh Linh (14), Thi (12), Khoa (10) ja Bach Le Dinh (5). Chung kertoo muuttaneensa Suomeen paitsi oman, myös kaikkien perheenjäsenten opiskelujen vuoksi.
– Opiskelen tällä hetkellä Turun ammattikorkeakoulussa varhaiskasvatuksen sosionomiksi. Opiskeluni on tapahtunut tähän saakka Salon IoT Campuksella, mutta kohta on tulossa yksi kurssi myös Turussa. Ennen Suomeen muuttoa minulla oli ollut jo kauan haaveena, että voisin tuoda koko perheeni johonkin pohjoismaahan mukanani opiskelemaan. Päätös Suomeen lähtemisestä kulki kuitenkin monen asian kautta ja senkin jälkeen meni vielä vuosi, ennen kuin kaikki viralliset asiat saatiin kuntoon, Chung sanoo.
Chung kertoo pelanneensa nuorempana jalkapalloa ja kuuluneensa kotimaansa johtavaan jalkapalloliigaan kymmenen vuoden ajan. Hän opiskeli yliopistossa fysikaalisia tieteitä.
– Työskentelin 12 vuotta Norjan jalkapalloliiton Football for All -ohjelmassa. Siihen kuului esimerkiksi tutkimustyötä yhdessä Nairobin suurimmista slummeista ja kansainvälistä jalkapallovalmennusta Lontoossa. Työn kautta pääsin kehittämään taitojani käyttää jalkapalloa ja yleensäkin urheilua erityisesti lasten sosiaalisen kehityksen pohjana. Vierailin myös Norjassa kolme kertaa. Norjan jalkapalloliitossa työskentelemisen jälkeen toimin Astralian ChildFund Rugbyn johtajana vuosina 2020-2021. Sen kautta pääsimme kehittämään urheilua sekä yhteisöjen toimintaa yhdessä kotimaani syrjäisimmistä ja köyhimmistä kunnista.
Chungin isän kuoleminen syöpään ja koronan leviäminen olivat isoja asioita, jotka saivat hänet miettimään omaa ja koko perheen tulevaisuutta pari vuotta sitten. Tutustuminen Norjaan oli herättänyt Chungissa kiinnostuksen myös muita pohjoismaita kohtaan.
– Istuimme vaimoni kanssa miettimässä mitä tehdä. Pohdimme oman yrityksen perustamista ja muitakin vaihtoehtoja. Halusimme myös lapsillemme hyvän koulutuksen. Mietimme Norjaan muuttamista, mutta sitten netissä tuli yhtäkkiä esiin Suomi ja sen hyvä koulutustaso. Hyvää vaikutelmaa lisäsi nettikeskustelu vietnamilaisen miehen kanssa, joka opiskeli sillä hetkellä Suomessa, Chung kertoo.
Vanhemmat kutsuivat lapset koolle ja kertoivat päätöksestään Suomeen muuttamisesta. Miltä päätös muuttaa Suomeen, täysin vieraaseen kulttuuriin tuntui? Toiseksi vanhimman tyttären Thin vastaus on suoran rehellinen.
– Se oli minulle shokki, Thi toteaa.
Thi käy kodin lähellä sijaitsevaa Ollikkalan koulua. Hän myöntää suomen kielen olevan vaikea oppia, vaikka puhuukin sitä jo jonkin verran. Esikoistytär Le Khanh Linh opiskelee Armfeltin koulussa.
– Opiskelen pienemmässä luokassa ja olen siellä ainoa vietnamilainen oppilas, Le Khanh Linh kertoo.
Sisarukset omaavat lahjakkuutta ja kiinnostusta taiteeseen ja erilaisiin kädentaitoihin. Thi näyttää kännykästään lukuisan määrän piirustuksiaan ja Le Khanh Linh esittelee keramiikkatöitään ja taidettaan. Tytöt arvelevat taiteellisuuden periytyneen heille äidiltään. Nguyen kertoo olevansa ammatiltaan graafinen suunnittelija ja tehneensä kotimaassaan lehtiin ja kirjoihin kuvituksia.
– Opiskelen tällä hetkellä suomen kieltä. Haluan myöhemmin opiskella lähihoitajaksi, Nguyen kertoo.
Ollikkalan koulua käyvä Khoa kertoo olevansa mukana Salpan jalkapallojoukkueessa. Perheen nuorin Bach Le Dinh oppii muiden lasten tapaan suomen kieltä melko nopeaan tahtiin.
Chung on tyytyväinen Suomessa opiskelemiseen, vaikka se onkin erilaista, mihin hän on tottunut.
– Suomalainen opiskelu aktivoi, sillä opiskelijan täytyy oppia opiskelemaan itsenäisesti. Opiskelen kansainvälisessä ryhmässä, jossa on 25 opiskelijaa. Meitä on muun muassa Intiasta, Nepalista, Sri Lankasta, Kiinasta ja Vietnamista. Työskentelemme myös ryhmissä. Opiskelemisessa on tietysti myös paineita, mutta opettajat tukevat meitä monella eri tavalla, Chung kertoo.
Chungin opiskelun kesto on kolmen ja puolen vuoden mittainen. Sen jälkeen hänen ajatuksissaan olisi sosiaalialan opiskeleminen yliopistossa. Hän toivoo lastensa jatkavan opiskelujaan ja perheen jatkavan asumistaan Suomessa. Hetken mietittyään Le Khanh Linh kertoo haluavansa lähteä opiskelemaan taidetta ja saada myös hyvän työpaikan. Linh puolestaan toivoo pääsevänsä opiskelun kautta alalle, jossa hän voisi työskennellä sarjakuvien, animaatioiden ja elokuvien parissa. Khoa innostuu myös haaveilusta ja tietää nopeasti vastauksensa.
– Haluaisin matkustaa ja mennä tapaamaan Ronaldoa. Haluan pelata tulevaisuudessa Real Madridissa ja olla kuuluisa pelaaja, Khoa kertoo.
Nguyen arvelee sylissään istuvalle, ensi vuonna eskarin aloittavalle Bach Le Pinhille olevan tärkeintä, että koko perhe on koossa ja onnellinen.
– Minun haaveeni on, että viiden vuoden kuluttua mieheni ja minä puhumme hyvin suomea. Meillä on myös työpaikat ja lapset ovat iloisia ja tyytyväisiä. Toivon lisäksi, että voin tehdä omaa taidetta, Nguyen sanoo.
Maritta Määttänen
