Suomusjärvi-seuran puheenjohtaja Mari-Anne Mielikäinen otti Suomusjärvi-päivän tervetuliaissanoissaan kantaa Salon markkinointiin pääkaupunkiseudun suuntaan.
– Uutta vapaa-aikajohtaja Antti Mattilaa lainatakseni: ”Kun lähdetään Helsinkiin päin, Salo ei näy kovinkaan paljon. Markkinointia olisi varaa lisätä.” Kannatan tätä lämpimästi ja lupaan, että Suomusjärven yhdistykset käyvät mielellään lisää keskustelua tästä aiheesta. Salon päättäjien katse on vuosikausia ollut Turun suuntaan vaikka Helsinki on aika lähellä myös. Suomusjärveltä katsottuna muuten ihan yhtä kaukana.
Suomusjärvi-seura on toiminut vuodesta 2008 alkaen ja järjestää Suomusjärvi-päivää yhdessä Salon kaupungin kanssa. Lisäksi järjestetään vuosittain itsenäisyyspäiväjuhla ja huolehditaan kirkon vieressä sijaitsevasta kotiseutumuseosta. Museo on avoinna lauantaisin ja sunnuntaisin 7. elokuuta asti klo 11-14 ja kesänäyttelynä on ”Evakko”. Seuran kojulla päivystää Mari-Annen lisäksi alkuperäinen paikkakuntalainen Leila Hernesniemi ja Anne-Maarit Niemelä, joka edustaa Suomusjärven mökkiläisiä ja on iloinen siitä, että mökkiläiset on seuran toiminnassa otettu hyvin huomioon. Kysymykseen siitä, mihin veisitte muualta tulleen vieraan, tulee vilkkaasti vastauksia.
– Anerio-järven luontopolulle, sanoo Leila
– Kekkosentielle, vaikkakaan tänä vuonna meillä ei ikävä kyllä ole siellä opastusta. Tie on nimetty presidentti ja rouva Kekkosen mukaan, heillä oli tien varressa kesämökki ja sauna. Viereisellä tontilla oli mökki Ahti Karjalaisella ja nämä mökit ovat sukujen omistuksessa edelleen. Lähempänä Kekkosentien alkupäätä on silloisen Maalaisliiton puoluesihteerin ja ministerin Arvo Korsimon entinen mökki saunoineen.
Varsinainen vallan kesäinen keskittymä siis. Leila kertoo nähneensä rouva Sylvi Kekkosen kävelemässä tiellä aikoinaan.
Mari-Annelta tulee myös ääni Anerio-järvelle ja sen lintutornille, johon hän oli vienyt marraskuussa espanjalaisia vieraitaan. Reissun jälkeen oli suomalaisista viinimarjoista valmistettu kuuma mehu maistunut kohmettuneille vieraille.
Suomusjärven kesäteatteri Suonäpit on tapahtumassa myös mukana, sekä esittelemässä toimintaansa että lavalla esiintymässä. Teatterilaisten edessä on taulu, jossa houkutellaan uusia toimijoita mukaan Suonäppien taitavaan, 40. toimintavuottaan juhlivaan joukkoon. Vaikka upeat nuoret näyttelijät ovat täynnä energiaa, on tunnelma hieman surumielinen.
– Meillä ei ole tarpeeksi paikallisia toimijoita. Monet ovat käyneet tässä voivottelemassa teatterin hiipumista, mutta kukaan ei ole ilmoittautunut mukaan. Me asumme ja opiskelemme kaikki Turussa tai Helsingissä, emme millään pysty emmekä jaksa hoitaa kaikkea teatterin tekemiseen liittyvää toimintaa, sanoo Suonäppien puheenjohtaja Iira Lucenius.
– Näyttelijöitä ehkä vielä löytyy, mutta taustahommiin ja tuotantoon ei, säestää Sofia Mäkirinne, jonka perhe on pitänyt Suonäppejä enemmän tai vähemmän pystyssä vuosikausia, vaikka perheen vanhemmat ovat viimeksi asuneet Suomusjärvellä ennen nyt aikuisten lastensa syntymää.
Teatterin kolmas edustaja Vasili Balagurov toteaa olevansa porukan ainoa, jolla ei ole minkäänlaista sidosta Suomusjärveen.
– Tulin kaverin mukana, hymyilee nuori mies.
Suonäppien perustajajäsen Ulla Lintula käy pyörähtämässä puolisonsa Reijon kanssa paikalla ja Reijo osoittautuu todella syntyperäiseksi suomusjärveläiseksi: hänen syntymäkotinsa näkyy tapahtumapaikalle ja nykyinen koti on siitä kilometrin päässä. Mitäs sitä hyvää asuinympäristöä vaihtamaan!
Vuoden suomusjärveläiseksi valitaan Birkkalan tilan isäntä Simo Larmo. Tila on erikoistunut suomalaisen speltin jalostukseen ja tilalla myös viljellään spelttiä. Palkintoja on tullut tätä ennenkin, sillä Birkkalan tila voitti pari vuotta sitten Vuoden Luomuyritys -palkinnon.
Tuliaisten kanssa täytyy pitää kiirettä. Suomusjärven Karjala-seuran piirakat loppuvat heti kättelyssä. Onneksi Nahvonpuiston alueen käsityöläisten kojuista löytyy marttilalaisen Maria Ahokkaan ompelemia Barbie-nuken toinen toistaan kauniimpia hää- ja juhlapukuja.
– Ostin minä kerran Ken-nukenkin ja ajattelin tehdä sille vaatteita, mutta en minä siitä innostunut. Kotona on pitsiä ja paljetteja, näitä on mukava suunnitella.
Näitä kylätapahtumia kierrellessä vastaan tulee aina jotain uutta ja mukavaa. Nyt kun polttoaineiden hinnat ovat korkealla, tutustuminen Salon omaleimaisiin kyliin on vallan suositeltavaa lomaohjelmaa.
Elina Koskinen
