Funteeraajat on kokoontunut yhdeksän vuoden ajan Helsingintiellä Salon Sytyn tiloissa. Korttipeli toimii kehyksenä maailmanparantamiselle, kuulumisten vaihtamiselle ja kahvittelulle. Korttipeli on aina sama:
– Kahden pakan seiskaa pelataan seitsemän kierrosta. Jokaisella kierroksella kerätään erilaisia suoria ja numerosarjoja. Tavoitteena on saada käsi tyhjäksi. Joka pelissä on vain yksi voittaja. Jos häviäminen harmittaa, niin se auttaa, kun on monta kohtalotoveria, Markku Helminen ohjeistaa.
Helminen on ollut mukana Funteeraajissa lähes alusta alkaen. Saloon Helminen on muuttanut Muurlasta vuonna 1969. Uusi omakotitalo löytyi Ollikkalasta ja sinne Helminen muutti vaimonsa Tuulan kanssa.
– Tapasimme Kovaskalliolla, vaikka en olekaan kova tanssimaan, Helminen tunnustaa. Nyttemmin pariskunta on muuttanut jo uuteen, vähemmän ruohonleikkuuta vaativaan kotiin.
– Keväällä olemme Tuulan kanssa olleet naimisissa jo 60 vuotta, Helminen iloitsee.
Paitsi parisuhdetta, ihminen tarvitsee Helmisen mukaan myös seuraa.
– Ei ihmisen kuulu olla yksin, kuuluu yksimielinen mielipide pöydän ympärillä.
Sakari Haavisto tietää, että yksinäisyys voi ahdistaa.
– Me muutimme Liisa-vaimon kanssa Saloon ikäihmisinä. Saloon meidät houkutteli juuri sopiva rivitaloasunto rauhallisella alueella, Haavisto kertoo, ja jatkaa:
– Ei aikuisena ole helppoa löytää uusia ystäviä, ja olisi mukavaa, että joskus pääsisi käymään vaikka iltakylässä jonkun luona. Minun iässäni käydään enimmäkseen vanhojen koulukavereiden hautajaisissa. Kyllä aina tarvitaan porukoita, joihin voi tulla mukaan, Haavisto pohtii.
Haavisto liittyi Funteeraajiin nähtyään lehti-ilmoituksen.
– Nyt toivon oikein, että olisipa jo pian tiistai, että pääsisi pelaamaan. Kaksi tuntia menee tosi nopeasti, ja ainakin pääsee pois kotoa, Haavisto naurahtaa – vaikka kertookin, että kotona on hyvä olla.
– En minä ymmärrä riitelyä. Olemme Liisan kanssa olleet naimisissa vuodesta 1967, emmekä ole koskaan riidelleet. Jos onkin ollut sanomista, niin kaikki on sovittu ehtoolla ennen nukkumaan menemistä, Haavisto filosofoi.
Haavistolle porukan suola on sopuisassa yhteishengessä, Helminen puolestaan nauttii nimenomaan pelaamisesta. Pitkään yhdessä korttia lyöneet Funteeraajat tunnistavat toistensa pelityylit.
– On tämä vähän tuuripelikin, mutta joku tarvitsee aina pidemmän miettimisajan, joku taas pelaa enemmän tosissaan, Helminen vertailee.
– Mikäli ikä näkyy sorminäppäryydessä, pitää vain keksiä uusia tapoja sekoittaa kortit, Kalervo ”Kalle” Rättö ehdottaa.
Hän esittelee vierustoverilleen nokkelaa tapaa sekoittaa kortteja tekemällä niistä pieniä kasoja pöydälle. Sitten hän siirtyy kertomaan sääntöjä Elli Tuomiselle, joka ei ole aikaisemmin pelannut Kahden pakan seiskaa.
– Me olemme aina vaimon kanssa tykänneet pelaamisesta, yhdessä ja erikseen. Nyt, kun tänne Funteeraajiinkin on ilmaantunut naisia mukaan, niin ehkä Tuulakin tulee joku kerta meidän seuraan, Helminen haaveilee.
– Kyllä kai minua vähän jännitti ensimmäisellä kerralla. Kun tulin tuosta ovesta ja kysyin joiltain naisilta, että ”olettekos tulossa ukkokerhoon”, niin he olivat vain ihmeissään. Paavo sitten minua opasti, ja muut odottivat hiljaa, että opin säännöt, Sinikka Koutaniemi kertoo.
– Sinä päihitit meidät kaikki heti ensimmäisellä kerralla, Haavisto nauraa.
– Joo, mutta se oli Paavon neuvojen ansiota, Koutaniemi vastaa vaatimattomasti.
Hän rohkaisee naisia liittymään peliporukkaan:
– Ei tarvitse yhtään pelätä, täällä on ihan mukiinmeneviä miehiä, Koutaniemi kehuu.
Vaikka Funteeraajat alun perin perustettiinkin äijäkerhoksi, maailma muuttuu ja mielipiteet sen mukana.
– Ei se mitään muuta, jos joukossa on naisiakin. Samalla tavalla puhutaan maailman menosta, Helminen toteaa ykskantaan kortteja jakaessa.
Jonna Hellberg-Pitkänen
