Taiteen perusopetus saamassa jatkoa Salon kansalaisopistossa

Hanna-Kaisa Sulavuori-Kettula tekee maalauksellaan tunnetuksi harvinaisempaa tekniikkaa, vahamaalausta.

Salon kansalaisopistolla alkoi vuonna 2018 ensi kertaa taiteen perusopetus. Se on Opetushallituksen alaista koulutusta, jota annetaan varhaisiästä saakka. Kansalaisopiston tavanomaiseen kurssitarjontaan verrattuna taiteen perusopetus on pitkäjänteisempää ja suunnitelmallisempaa. Perusopetukseen osallistuneille on ollut tarjolla neljän vuoden matka.
-Kaikki mukana olleet kävivät töissä opetuksen ohella, joten kun perjantaina tultiin kansalaisopistolle, monella oli takki aika tyhjä, kertoo Jaana Saario, suunnittelijaopettaja, joka oli vastuussa opetuksen järjestämisestä.
-Tavoitteeni opettajana oli ohjata opiskelijoita tekniikalla kikkailusta sisällön pariin. Monet harrastajat ajattelevat, että kun tekniikka on hallussa, se riittää. Minä haluan opastaa opiskelijoita ihmettelemään maailmaa ja tekemään taidetta sen pohjalta.

Yksi valmistuneista on Anneli Gylden, jolta oli mukana kolme papukaijateemaista, värikästä maalausta.
-Toivon, että olen osannut ottaa maalauksissa huomioon kaiken, mitä Jaana on opettanut. Värit ja perspektiivin. Papukaija tuli aiheeksi, koska olen asunut maassa, jossa on papukaijoja. Osallistuin perusopetukseen, koska taide tuo minulle iloa eläkepäiviini.

Lea Salokannel oli valinnut näyttelyyn kolmen maalauksen sarjan, jossa esitetään puita. Aihe periytyy hänen kiinnostuksestaan logoterapiaan. Logoterapia on wieniläisen psykiatrin Viktor E. Franklin kehittämää humanistista psykologiaa, jossa ajatellaan, että ihmisen tulee tavoitella elämäntarkoitusta, muuten elämä näyttäytyy mielettömänä.
-Maalauksia edelsi monta luonnosta puista. Juuret ovat menneisyys, keskimmäinen maalaus esittää nykyhetkeä. Logoterapiassa nykyhetki on aika, jossa tehdään valintoja. Viimeinen maalaus esittää tulevaisuuden tähtitaivasta puiden latvoineen. Viimeinen maalaus on niin tuore, että toin sen hiukan märkänä näyttelyyn.

Anneli Gyldenin papukaijamaalauksissa väri on pääosassa.

Salokannel toivoo, että voisi yhdistää taiteen perusopetuksessa saadut opit ja taideterapian työskentelyssään. Hän on valmistunut Helsingin Lapinlahdessa sijaitsevasta INARTES-instituutista ekspressiivisen taideterapian ohjaajaksi. Taideterapeuttisesta koulutuksesta Salokannel on etsinyt apua myös omaan eheytymiseen. Joskus, kun ajattelee elämässä tehtäviä ratkaisuja, on helpompi kertoa se kuvin kuin sanoin.
-Monille taiteen perusopetus on ollut eräänlainen pakopaikka töistä ja arjesta. Meillä on ollut todella hieno porukka. Aluksi tosin, kun tehtiin mallista töitä, vertailin itseäni muihin. Loppua kohden olen kuitenkin vapautunut ja löytänyt tekemiseeni sen vapauden, joka on minulle tuttua jo taideterapian puolelta. Opettajat ovat olleet oman alansa asiantuntijoita ja lempeitä ohjaajia, joten ei ole tullut sellaista oloa, etteikö olisi oikeassa paikassa.
-Minua inspiroivat luonto ja selkeät muodot sekä värit, ei niinkään yksityiskohtainen tekeminen.

Hanna-Kaisa Sulavuori-Kettula toimii taiteen opettajana Salon kansalaisopistossa ja hän kiertää myös opettamassa salolaisissa kouluissa. Hän on alun perin muuttanut Saloon Espoosta yksitoista vuotta sitten ja siitä lähtien opettanut taidetta. Näyttelyn avajaisia edeltäneellä viikolla Sulavuori-Kettula on muun muassa opettanut ukrainalaisia koululaisia, sillä hän puhuu venäjää. Sulavuori-Kettulan mukaan hän on pitänyt jokaisen viikon perjantaita sellaisena päivänä, jolloin hän ei opeta vaan keskittyy oman taiteen tekemiseen.
-Aloitin tammikuussa tekemään lopputyötäni näyttelyyn. Olen saanut isotädiltäni perinnön, johon kuuluu postikortteja, valokuvia ja kirjeenvaihtoa 1900-luvun alusta 1900-luvun puoliväliin saakka. Suvun historia kiinnostaa, olen tehnyt sukututkimusta. Olen käyttänyt perittyjä esineitä materiaalina enkaustiikkaa eli vahamaalaustekniikkaa hyödyntävässä työssäni. Olen ollut perustamassa Suomeen vahamaalausjärjestöä, joka on Suomen Taiteilijat ry:n alajaosto. Enkaustiikka on työläs tekniikka. Vahaa pitää hioa, hinkata ja kuumentaa puhaltimella.
-Olen tehnyt lopputyöni hieman jo elämää nähneelle vanerilevylle. Vanhan ajan väritys korostuu, kun olen hieronut mukaan sienaa ja umbraa. Maalauksessa erottuu kenttäpostia ja postikortti Johanneksesta vuodelta 1938. Johannes oli yksi niistä kaupungeista, jotka jäivät rajan taakse alueluovutusten jälkeen. Kun tammikuussa aloin tehdä tätä, kukaan ei osannut silloin arvata, kuinka ajankohtaiseksi maalauksen aihe vielä tulisi. tälläkin hetkellä kaupungit jäävät vihollistulituksen alle. Vaihdoin teoksen nimeksi siksi Menneisyys toistuu.

Sulavuori-Kettula on haikeana valmistuessaan. Opetus on ollut antoisaa, sillä sitä kautta hän kertoo saaneensa heti uusia välineitä omaan opetukseensa.

Taiteen perusopetus on saamassa jatkoa kansalaisopistolla. Jaana Saario kertoo, että yhdessä ryhmän kanssa keskustellen hän kirjoitti opetussuunnitelman uusiksi kolme kertaa neljän vuoden aikana. Kommunikointi opettajien ja opiskelijoiden kesken pelasi erinomaisesti ja viime viikonloppuna pidetyssä avajaisnäyttelyssä opettajat, yhteensä 10, saivat valmistuneilta runsaat kiitokset.

Kirsi Uusitalo

Lea Salokanteleen puuaiheiset maalaukset ovat saaneet inspiraatiota logoterapiasta.

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: