Terhi Lehtovaara on aloittanut pari viikkoa sitten työnsä hoivamuusikkona Salon seurakunnassa. Viideksi vuodeksi tehty työsopimus on mahdollistettu testamenttirahoituksen turvin.
-Hoivamuusikko on uusi työskentelymalli, joka halutaan jäävän pysyväksi. Olen kokopäivätoiminen päivätyöläinen. Alkusyksyn suunnitelmat ovat lähteneet jo liikkeelle ja ensimmäiset hoivakodit ovat jo kutsuneet minua vierailulle tutustumaan ja pitämään asukkaille ryhmämuotoisia musiikkihetkiä.
-Olen asennoitunut niin, että käyn kaikki 21 Salon alueen hoivakotia läpi lähikuukausien aikana. Yhteistyö hoitohenkilökunnan kanssa on tärkeää, sillä he tuntevat ihmiset. Arvioimme yhdessä, missä hoivakodissa tai palvelutalossa voisin aloittaa muutaman kuukauden tiiviimmän jakson. Yksi tehtäväni voisi olla jalkauttaa käyttöön yhteislaulun rinnalle muitakin työtapoja, Lehtovaara kertoo.
Lehtovaara haluaa olla hoivamuusikkona tekemisissä myös erityislasten, -nuorten ja -aikuisten kanssa.
-Seurakunnan uuden toimitalon valmistuttua toiveenani olisi järjestää soitto- ja lauluryhmiä, joihin erityistukea tarvitsevat henkilöt voisivat osallistua. Se olisi kohtaamistoimintaa, jossa voisi olla mukana myös vapaaehtoistyöntekijöitä. Seurakunnalla ei käsittääkseni ole vielä ollut tämän kaltaista, säännöllistä toimintaa, Lehtovaara sanoo.
Turussa asuva Lehtovaara on ammatiltaan musiikinopettaja ja musiikkiterapeutti, joka hallitsee laajan instrumenttivalikoiman.
-Tulen käyttämään työssäni säestyssoittimina varmasti muun muassa pianoa, kitaraa, ukulelea ja viisikielistä kannelta. Hyödynnän myös erilaisia puhaltimia ja rytmisoittimia. En ole välttämättä mestari monessakaan soittimessa, pystyn kuitenkin käyttämään niitä työkaluina ja ohjaamaan sellaistenkin soitinten soittoa, mitä en itse täysin hallitse. Pystyn esimerkiksi kirjoittamaan soittotehtävän viulistille ja virittämään viulun, vaikken itse mikään viulisti olekaan.
Hoivamusiikkityössä yksi instrumentti on ylitse muiden ja se kulkee aina mukana – nimittäin laulu. – Usein se riittää, eikä muuta tarvitakaan. Seurakunnan työntekijänä olen yksi kirkkomuusikoista ja hengellinen musiikki kulkee mukanani. Ei ole kuitenkaan niin, etten voisi käyttää muutakin musiikkia ja sen eri tyylilajeja.
Lehtovaaran vanhemmat ovat kotoisin Kainuusta. Perhe lähti lähetystyöhön Etiopiaan Lehtovaaran ollessa kaksivuotias.
-Ulkosuomalaisessa yhteisössä kasvaneena minulla on kokemus siitä, miten musiikki on vahva, yhdistävä tekijä. Lauloimme Etiopian suomalaisessa koulussa paljon suomalaisia lauluja. Osaan todella paljon lauluja 70-luvun koululaulukirjoista, samoin kansanlauluja ja virsiä. Opin koulussa myös alkeet monissa soittimissa. Palasimme Suomeen, kun aloitin seitsemännellä luokalla. Menin vasta täällä kotimaassa ”oikeille” soittotunneille.
Lehtovaara kuvailee työnsä hoivamuusikkona eroavan musiikinopettajan työtehtävistä.
-Opettamisessa motivoidaan ja asetetaan tavoitteita. Hoivamuusikkotyössä eletään vahvemmin siinä hetkessä, sillä kohtaaminen voi olla kertaluonteinen.
Lehtovaara kokee hoivamuusikkona olevansa yhteisömuusikon roolissa. Hänen tavoitteenaan on erilaisissa hoivakodeissa ja palvelutaloissa asuvien osallistaminen musiikkihetkiin.
-En työskentele pelkästään ”minä hoidan” periaatteella, vaan ihminen voi myös itse tulla hoidattamaan itseään musiikin ääreen. Osallistaminen on sitä, mitä haluan tehdä, riippuen tietysti siitä, minkä kuntoisia henkilöitä on kyseessä. Mukanaolo voi olla soittamista tai laulamista. Aina löytyy tapa osallistua, vaikka vain yksittäistä säveltä käyttämällä, Lehtovaara sanoo.
Lehtovaara haluaa olla omalta osaltaan pitämässä hengissä hoivakotien asukkaiden musiikkisuhdetta.
-Laulumateriaalia voi käyttää apuna muistamiseen ja niiden myötä elämäntarinat alkavat tulla esiin. Muistisairaat palaavat laulujen kanssa lapsuuteen ja muistoihin perheestä ja lähiomaisista. Koulun laulukokeiden traumatisoimat eivät halua ensin laulaa, mutta jonain päivänä laulua alkaa tulemaan ja laulujen sanatkin muistuvat mieleen. Pelkästään musiikin kuuntelullakin on suuri merkitys, sillä on saatu kuntouttavia tuloksia esimerkiksi aivovammapotilaiden hoidossa.
Oltuaan jo pitkään musiikinopettajana Lehtovaara on iloinen saadessaan olla myös esiintyvä muusikko.
-Kun opettaa päätoimisesti musiikkia, oman musiikkisuhteen hoito saattaa unohtua. Nyt saan olla myös esiintyvä hoivamuusikko ja sekin tuntuu oikein hyvältä. Minuun voi myös rohkeasti ottaa yhteyttä ja ehdottaa yhteistyökuvioita, Lehtovaara hymyilee.
Maritta Määttänen
