Poistotekstiilit saavat uuden elämän salolaisyrityksen käsissä
–Jälleen olisi pussukoita tuotannon leikkuuylijäämästä. Haluaisimme lahjoittaa ne mahdollisimman moneen päiväkotiin askartelumateriaaleiksi, Hannu Tuomola kirjoittaa Facebookin Salon Seudun Puskaradio -ryhmässä. Julkaisu toi parisenkymmentä hakijaa, ja jälleen salolaisen Vilikkalan tekstiilihuovasta on päästy askartelemaan niin heijastimia kuin kierrätyskoristeitakin.
–Näillä on Kurpitsaviikkojen aikana koristeltu rautatieaseman puiston puita, ja joku kertoi käyttäneensä niitä pienoismaailman näyttelymateriaaleina, Tuomola luettelee ja ihastelee lasten ja nuorten luovuutta.
Yrittäjäpariskunnalla ei ole omia lapsia, mutta he tietävät päiväkotien ja koulujen kärsivän askartelumateriaalipulasta.
–On kivempi jakaa ne tarvitseville kuin laittaa energiaksi, Tuomola summaa.
Leikkuuylijäämä syntyy Vilikkalan tuotannossa, jossa käytöstä poistetuista yritystekstiileistä – kuten myymäläketjujen vanhoista työvaatteista – valmistetaan huopalevyjä. Niistä muokataan käyttöesineitä: pussukoita, istuinalustoja, sisustuskoreja ja lasinalusia.
–Prisman käytöstä poistetuista t-paidoista valmistui yhteistyössä Kolmituotteen kanssa pussukoita, joita tilattiin myymälätyöntekijöille joululahjoiksi, Tuomola kertoo.
Pussukoiden valmistusprosessi kiteyttää pariskunnan toimintaidean: ottaa ylijäämämateriaali ja jalostaa siitä uutta. Samalla vähennetään jätteen määrää ja kierrätetään. Monet Vilikkalan tuotteet syntyvät yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa.
–Yhteistyö, hyvä verkosto ja toimiva ekosysteemi, Tuomola listaa – ja tulee samalla kuvanneeksi eettisen yritystoiminnan kulmakiviä ja kestävän elämäntavan perusteita.
Kiskossa, Vilikkalan kylässä asuva pariskunta rakastaa maaseudun rauhaa ja pimeitä öitä.
–Meidän kylässä on enemmän lehmiä ja hevosia kuin vakituisia asukkaita, Tuomola naurahtaa.
–Siellä on hyvä asua, jokainen jelppii toisiaan. Ei sieltä minnekään pois lähtisi, hän lisää.
Kylän yhteisöllisyys on kulkenut heidän mukanaan myös Helsinkiin, jossa Jari Toivonen tekee toisessa työssään Finnairilla vapaaehtoistoimintaa.
–Olin mukana Kalevi Rönnqvistin tiimissä järjestämässä rosvopaistitapahtumaa. Tapahtuma sai alkunsa 1990-luvulla Leo Lastumäen Lampaansyöjät -elokuvan innoittamana.
–Teimme rosvopaistia ja kutsuimme sotaveteraanit syömään. Se oli sellainen oikea tiimiponnistus, Toivonen muistelee.
–Jos on resursseja tehdä hyvää, miksi ei tekisi, hän toteaa.
–Samalla saa aikaan jotakin positiivista tähän maailmaan, Tuomola puolestaan huomauttaa.
Vilikkalan toimitiloissa tiimityö näkyy arjessa: ystävät kutsutaan koolle, ja yhdessä touhutaan – samalla saatetaan pakata tuotteita maailmalle.
–Vanhat kunnon talkoot! Tuomola virnistää, hymy ylettyy silmiin asti.
Kun huopatuotteita ei suunnitella tai valmisteta, pariskunta viettää aikaa luonnossa.
–Päätimme ystäväni kanssa, että vierailemme kaikissa Suomen luonnonpuistoissa. Kuudessatoista olemme jo käyneet, vielä on 25 jäljellä. Ei meillä mitään tavoiteaikaa ole – mennään sitten, kun ehditään, Tuomola kertoo.
–Ja mukana on tietenkin oman firman istuinalusta, hän naurahtaa.
Toivonen ei osallistu patikointiin, mutta nauttii lähiluonnosta.
–Tällaisena talvena tuntuu erityiseltä kävellä vaikkapa Kiskon Kirkkojärven jäällä, hän vinkkaa.
Jonna Hellberg-Pitkänen
