Maria Vakkuri
Pienenä poikana palokuntatoiminnan aloittanut salolainen Aleksi Peurala astui viime vuoden lopulla uusiin saappaisiin kun hänet valittiin Suomen Sopimuspalokuntien Liiton järjestöpäälliköksi. Ensihoitajana toiminut Aleksi otti paikan vastaan innolla.
Aleksi kouluttautui sairaanhoitajaksi Salon ammattikorkeakoulussa ja päätti erikoistua ensihoitoon. Sairaanhoitajan työ kiinnosti Aleksia, koska taitoja pystyisi hyödyntämään myös palokunnan toiminnassa. Töiden epävarma jatkuvuus sai miehen kuitenkin pohtimaan muitakin ratkaisuja elämälleen.
Muutamien työhakemusten jälkeen Aleksi huomasi mielenkiintoisen paikan ja päätti hakea sitä.
– Minulle on aina ollut tärkeää, että palokuntia arvostetaan ja arvokas työ tehdään näkyväksi. Yksittäisenä palokuntalaisena vaikuttamisen mahdollisuudet olivat kuitenkin rajalliset, joten olin kiinnostunut järjestöpäällikön tehtävistä, Aleksi kertoo.
Edellinen järjestöpäällikkö siirtyi eläkkeelle jääneen toiminnanjohtajan tilalle ja Aleksi hyppäsi omaan rooliinsa innokkaana. Vasta kolmekymppinen mies kertoo, että ikä ei ole este vaan suuri hyöty hänelle tässä tehtävässä.
– Olen vasta aloittanut työt, joten työnkuva selkiytyy tässä kevään aikana. Tärkeä roolini on kuitenkin vierailla sopimuspalokunnissa ja katsoa mikä eri paikoissa toimii ja mikä ei. Kuuntelen palokuntalaisten huolia ja toiveita ja katson pystytäänkö asioille tekemään jotain. Viestintä ja palokuntien näkyvyyden lisääminen on olennainen osa työtäni, joten ei siitä ainakaan haittaa ole, että nuorena miehenä tunnen sosiaalisen median hyvin, Aleksi kertoo ajatuksistaan.
Kotona Märynummella Aleksia odottaa kotiin vaimo ja kaksi lasta.
– Päivät vaihtelevat paljon, joskus olen koko päivän reissussa ja joskus pystyn tekemään kaikki työt kotona. Yhtenä aamuna heräsin viideltä ja lähdin junalla töihin. Olin takaisin kotona vasta puolenyön aikoihin, Aleksi kuvailee työpäiviään.
Vaikka jotkut päivät ovat pitkiä, Aleksi uskoo, että aikaa jää enemmän perheelle kuin ennen, kunhan uusi arki pääsee asettumaan. Perheen kesken vietetty aika on miehelle tärkeää, joten hän yrittää pitää hyvää huolta, ettei työt vie liikaa aikaa.
Kiireisen työn ja lapsiperhearjen yhdistäminen ei jätä paljoa tilaa harrastuksille.
– Onneksi meillä on täällä Halikon palokunnassa tosi hyvä sählyporukka ja mahdollisuus käydä kuntosalilla. Teen vielä sijaisuuksia ensihoitajana, joten ehkä sekin lasketaan nyt harrastukseksi, kun päätyö on muualla, Aleksi naurahtaa.
Suomessa on runsas 700 sopimushenkilöstöön perustuvaa palokuntaa. Sopimuspalokunnissa toimii noin 15 000 hälytyskelpoista sopimuspalokuntalaista. Sopimuspalokunnat huolehtivat pelastustoiminnasta alueella, joka on noin 90 prosenttia Suomen pinta-alasta. Myös 10 prosentin alueella, eli suuremmissa taajamissa, sopimuspalokunnilla on tärkeä tehtävä toimia ammattipalokuntia täydentävinä ja tukevina yksikköinä.
– Luulen, että jokaiseen Suomen palokuntaan kaivataan lisää innokkaita pelastajia. Panostamme paljon nuorisotoimintaan ja opetamme palokunnassa tarvittavia taitoja innokkaille oppijoille. Halikossa, kuten monessa muussakin paikassa tarvetta olisi myös aikuisille vapaaehtoisille. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa harrastusta. Kustannukset ovat todella pienet ja porukka huippuhyvä, Aleksi kertoo ja kannustaa kaikkia hakemaan mukaan toimintaan.
– Kaikki taidot opetetaan kunnolla, eikä mitään tarvitse osata valmiiksi, hän lisää vielä lopuksi.
