Pian sen jälkeen, kun saksanpaimenkoira Hila muutti salolaisen Anni Hellen kotiin, sai hän ajatuksen. Mitä jos koirilla olisi Salossakin ikioma metsänsä, jossa juosta ja myllätä koko koiramaisen sielunsa kyllyydestä?
Tällainen metsä on nimeltään koirametsä.
Koirametsien ideana on, että aidatulla alueella niin koirat kuin koiranomistajat voivat ulkoilla, treenata ja viettää aikaa turvallisesti. Koirametsä vastaa näin ollen koirapuistoja, mutta urbaanin, rakennetun ympäristön sijaan alueena on metsä.
Konsepti on ollut olemassa joitain vuosia. Kovin yleisiä koirametsät eivät silti vielä ole, eikä niitä löydy joka paikkakunnalta. Salosta katsottuna lähin löytyy Paimiosta.
– Metsät ovat keskenään tosi erilaisia niin puustolta kuin maastolta. Tältä kantilta ajateltuna koirametsiä voisi olla useitakin lähekkäin. Koirametsä Hilarius on Salossa kuitenkin se ensimmäinen, Anni pohtii.
Annin metsä, eli Koirametsä Hilarius, löytyy vain muutaman kilometrin päästä Halikon kirkolta. Hilariukseen voi siten vaikka kävellä.
– Koirametsäni nimi tulee tietysti paikan omalta muusalta, sen innoitukselta tähän kaikkeen, eli koiraltani Hilalta. Halusin yritykselle alusta alkaen nimeksi jonkin Hilaan viittaavan, ja lopulta löysin latinasta sanan ”hilarus”, joka tarkoittaa iloista – aivan kuten siitä juontuva englanninkielinen sana ”hilarious”. Näistä sitten muokkasin sanan sen suomen kieleen sopivampaan muotoon Hilarius. Se toki varmasti tuo monelle mieleen Hilarius-hiiren, mutta niitähän metsissä riittää, joten sekin vain sopii, Anni naurahtaa.
Koirametsän tarina on vähän yli vuoden mittainen. Keksittyään ideansa tällaisen yrityksen perustamisesta oli Annilla heti vastassa yksi pulma – mistä löytyisi se sopiva metsä?
– Muiden koirametsäyrittäjien tarinoista sain kuulla, että monen sellaista pyörittävän lähtötilanne on ollut se, että heillä on jo ollut omistuksessaan pala maata, jolle ei ole tiennyt mitä sillä oikein tekisi. Näistä on sitten tullut koirametsiä. Minun ongelmani oli päinvastainen. Into oli kova, mutta ei sitä metsää, hän kertoo.
– Konsultoin tätä ideaa sittemmin äitini aviomiehelle, jota on paljon kiittäminen tässä projektissa liki kaikilla osa-alueilla. Hänen ansiostaan löysimme tämän Halikon tontin, johon kuuluu lisäksi vanha asuintalo ja piharakennus. Tontin oma metsäalue on pieni kapea kaistale maata, mutta onnistuin vuokraamaan sitä hieman lisää koirametsää varten.
Kaksivuotias Hila-koira näyttää tarmokkaasti toimittajalle, mitä kaikkea koirametsässä voi tehdä: juosta, hyppiä, loikkia yli kantojen ja puunrunkojen, noutaa keppejä ja tutkia kaivamalla, mitä kaikkea jännittävää sammalen alta löytyy.
Vuokratun metsäalueen ansiosta kokoa aidatulla alueella on reilu hehtaari.
– Metsänpohja on sekä tasaista että kumpuilevaa, hyvin vaihtelevaa, kuitenkin kohtalaisen helppokulkuista. Toivon tämän sopivan monille erilaisille liikkujille.
Koirametsä toimii seuraavasti: kävijät varaavat verkkosivujen kautta haluamansa mittaisen ajan metsään, jolloin he saavat koodin portin lukkoon. Alue on vain vuokraajan käytössä, eikä sinne pääse muita käyttäjiä samaan aikaan. Alueella on tarvikkeet siivoamiseen, ja kakkapussitkin tarjotaan talon puolesta. Myös koirien vesihuollosta on huolehdittu. Tulevaisuudessa koirametsään olisi tarkoitus saada myös oma vesipisteensä ja ainakin osittainen valaistus.
– Grillikatos ja kuivakäymälä on jo rakennettu. Niitä parhaillaan viimeistellään.
Koirametsä Hilarius olisikin tarkoitus avata vielä elokuun aikana.
– Tämä on ollut pidempi prosessi kuin ajattelin. Ei ehkä työmäärältä, mutta kestoltaan. Metsän raivaaminen ylimääräisiltä oksilta ja kaatuneilta puilta on ollut melkoista, mutta onneksi sain talkooapua. Kiitos siitä kuuluu sukulaisilleni ja ystävilleni. Yksin en olisi selvinnyt, vaan kuskaisin täällä risukkoa vielä kolmen vuoden päästä, Anni sanoo.
– Suurin toiveeni Hilariuksesta on, että se toisi salolaisille koiranomistajille iloa. Metsässä liikkuminen on ihmisillekin terveellistä ja tekee hyvää myös mielelle. Koirat ainakin nauttivat siitä kovasti, ja meilläkin kun on kotona Hilan lisäksi pieni chihuahua, niin olen hyvin saanut testattua metsän toimivuutta niin isojen kuin pienten koirien kohdalla.
Annilla on kaksi lasta, kaksi koiraa ja kolme kissaa. Vilskettä arjesta siis löytyy.
– Toisessa työssäni olen jalkahoitaja, yrittäjä siinäkin alalla. Nyt kun lapset ovat jo 12- ja 16-vuotiaita, ja varsinkin kun heistä vanhempi eli tyttäreni pystyy auttamaan paljon arjen pyörittämisessä, koin elämäntilanteen sopivaksi tälle projektille. Kaikkihan toki lähti enempi tai vähempi Hilasta. Tämä koirametsä on vähän niin kuin harrastus meille ja lisäksi kun Hilan kanssa treenaamme palveluskoirien lajeja, ne sopivat hyvin myös yksiin. Eli ylimääräistä aikaa ei varsinaisesti ole, hän nauraa.
Tulevaisuuden suunnitelmissa Annilla on saada metsään muun muassa luontopolkua ja pihapelejä, sekä ottaa tontin rakennukset koirametsän käyttöön. Aika näyttää, mitä kaikkea se vielä tuo tullessaan!
Koirametsä Hilariuksen suunniteltu aukeamisajankohta on 17.8.
Melissa Koponen
