Montako kulttuurin ammattilaista tarvitaan järjestämään konsertti? Kolme: yksi säestää ja kaksi laulaa. Janne Kuusinen, Maisa Pitkänen ja Päivikki Franck tarjoilevat kuulijoilleen sävellettyjä runoja.
-Eli siis musiikkia, Kuusinen kiteyttää. Hänen näkemyksensä mukaan runot ja lyriikka ovat lähes sama asia.
Sävellyksellä tekstiin luodaan lisää sanomaa. Osa runoesityksen teksteistä on Kuusisen säveltämiä, osa puolestaan tulevia klassikoita niin Otto Donnerin kuin Kerkko Koskisenkin kynästä.
Franck avaa ajatuksiaan runoista:
-Runo on monimerkityksellinen ja sen tulkinta on aina henkilökohtainen. Jokainen löytää runoissa oman maailmansa. Itselleni runot ovat usein antaneet voimaa jaksaa, jos ahdistaa. Ja vaikka jotkin runot ovat iäkkäitä, niiden teemat voivat yhä olla ajankohtaisia.
-Esittäjä miettii tulkintaa aina oman elämänsä kautta. Maailmassa asiat kulkevat rytmien ja syklien mukaan. Sen vuoksi vanhemmatkin runot voivat puhutella, Pitkänen pohtii.
P. Mustapään teksti saa hänet liikuttumaan.
-Se kolahti, siinä puhutaan kauneudesta ja rakkaudesta toiseen ihmiseen, Pitkänen valottaa.
-Moni asia kiteytettiin hyvin jo 150 vuotta sitten. Eipä oo mikään muuttunut. Minä saan runoista pirteämmän olon, kun voi todeta, että samojen tunteiden kanssa ovat muutkin tässä maailmassa painineet. Ennenkin on oltu huolissaan ja maailma on silti jatkunut, Kuusinen huokaisee hymysuin. Onko se lopulta lohdullista vai pelottavaa?
Kuusinen nimeää lempitekstikseen Unto Kupiaisen Soutajan.
-Kupiainen on usein unohdettu. Soutajassa ollaan selin tulevaisuuteen ja nähdään vain menneisyys. Vieras on virta ja vieras on vene, Kuusinen siteeraa.
Runot ja musiikki ovat kantaneet sekä Kuusisen, Pitkäsen että Franckin taiteellista uraa.
-Liityin aikoinani teatteriin juuri siitä syystä, että halusin oppia tulkitsemaan lauluja, Pitkänen paljastaa. Edelleen esittäminen vähän pelottaa Pitkästä, mutta, kuten Franck sanoi, sanomisen tarve on suurempi kuin esittämisen pelko.
-Teksti haluaa tulla kuulluksi, Franck tietää ja jatkaa:
-Runot kuuluvat lapsuuteeni. Äitini on niitä lausunut kotona ja myös esittänyt paljon runoja seurojen talolla. Runot ovat aina pysyneet mukana elämässäni. Esitän ja kirjoitan niitä myös itse.
-Runot ovat kuin pakokapseli. Tunnin ajan voi kuulija jättää taakseen nykypäivän. Tässä meillä on mahdollisuus myös saada ihmisiä vähän nauramaankin, Kuusinen toivoo ja suosittelee esitystä heillekin, jotka eivät pidä runoista. Nuorisolle Kuusinen suosittelee Saima Harmajaa ja runoja pitkään lukeneille jotakin uutta, esimerkiksi Raisa Jäntin teoksia.
Vaikka esittämiseen kuuluu jännitys, on runojen työstäminen ollut pääosin iloista puuhaa. Esitettävät kappaleet on valittu yksissä tuumin ja treenejä ryydittävät paitsi kupliva nauru, myös tunteet.
-Olen tavattoman iloinen tästä esityksestä, Franck kiittelee.
Trion iloisuus ja energisyys on tarttuvaa.
-Ollaan me hyvä tiimi, Franck kehuu.
-Orgaanisia, Kuusinen ylistää.
-Kannustaviakin, Pitkänen nyökkäilee.
Väkeviä Runosäveliä Kulttuuritalo Villissä sunnuntaina 26. lokakuuta kello 14
Jonna Hellberg-Pitkänen
