Lea Turusta, Ursula Kemiönsaaresta sekä Katri ja Lauri Helsingistä ovat varanneet netissä oman kuuden tunnin vapaaehtoisvuoronsa jo hyvissä ajoin päästäkseen hoitamaan eläimiä Eläinsuojelukeskus Tuulispäähän Somerolle.
– Vapaaehtoisvuorot on tosi kysyttyjä. Tänne ei aina pääse silloin, kun on itse ajatellut, Lea kertoo.
Eläinsuojelukeskus Tuulispää on Piia Anttosen vuonna 2012 perustama maatila ja tuotantoeläinten turvakoti, joka pyrkii auttamaan eläinyksilöitä ja antamaan niille turvallisen ja mielekkään loppuelämän. Nykyisten Tuulispään asukkaiden henki on ollut uhattuna, eikä niillä ole ollut muuta paikkaa, mihin mennä. Osa eläimistä pystytään kuntouttamaan ja luovuttamaan uuteen hyvään kotiin, osa jää Tuulispäähän loppuelämäkseen. Tilalla asuu yli sata eläintä.
– Olen tullut tänne eläinten takia. Me etsitään Lean kanssa paikkoja, missä voi tehdä vapaaehtoistyötä eläinten kanssa, Ursula kertoo.
– Olen ollut paljon ulkomailla koirien kanssa, Lea lisää.
– Oltiin juuri kaksi kuukautta Intiassa koiratarhalla, Ursula jatkaa.
Katri kertoo seuranneensa Tuulispään toimintaa somessa.
– Ryhdyin hevosten kummiksi ja kuukausilahjoittajaksi. Siksi halusin tulla myös paikan päälle katsomaan, Katri kertoo.
– Ollaan käyty jo kerran aiemminkin tänä kesänä. Ihanaa, kun saa jeesaa näin tärkeässä duunissa, Lauri kiittelee.
Tämän päivän vapaaehtoiset ovat muutenkin eläinrakkaita. Heiltä itseltään löytyy koiria, kissoja ja marsuja.
Työtehtävät Tuulispäässä ovat arkisia.
– Lannan lapiointia, veden kantamista, ruokien pilkkomista ja jakamista sekä siivousta, Lauri luettelee.
– Tänne on tosi helppo tulla. Eläintenhoitajat auttaa ja neuvoo kaikessa. Ja vähän varoitteleekin. Itse en osannut pelätä isoa sonnia laitumella, hän nauraa.
Ursulan mielestä kontrasti omaan työhön lisää viehätystä.
– Kun oma ala on ihan eri, täällä on kiva tehdä konkreettista, fyysistä työtä. Täällä kaikki eläinten oikeudet toteutuu, kun täällä on kaikki vegaanista, mikä on harvinaista.
– Tämä on paikka, missä voi olla samanhenkisten ihmisten kanssa, Ursula kuvaa.
Eläinten kunnioitus näkyy arjessa.
– Täällä mennään eläinten ehdoilla. Ketään ei esimerkiksi halailla väkisin. Eläin joko haluaa tulla ihmisen luo, tai sitten ei. Täällä kaikilla eläimillä on nimet ja tilat on rakennettu niin, että eläimet voivat käyttäytyä lajityypillisesti, Lea kuvaa ja jatkaa: kyllä täällä on monet itkut tullut, kun näillä eläimillä on näin hyvä olla verrattuna moniin tuotantoeläinlajitovereihin. Olen nähnyt, kun vaikuttavan kokoinen emakko nauttii vapaudestaan. On henkeä salpaavaa seurata, miten kauniita eläimet ovat.
– Nykyisin on vieraannuttu eläinten todellisuudesta, eikä valtaosalla ihmisistä ole mitään kontaktia tuotantoeläimiin, Ursula jatkaa.
– Ihana nähdä, miten pelastetut eläimet toteuttavat itseään täällä. Se saa ajattelemaan asioita aivan eri tavalla, Lauri pohtii.
Lempieläintä maatilalla ei kukaan pysty valitsemaan.
– Joka kerta eri eläin nousee mieleen. Tänään meillä oli ihana kohtaaminen Elton-kukon kanssa. Viime kerralla vuohet oli ihania, Katri kuvailee.
– Minusta oli kiva viimeksi seurata vesilintujen touhuja, kun ne menivät vuorollaan kylpemään, Ursula kertoo.
Vapaaehtoiset haluavat levittää viestiä eläinten oikeuksista.
– Ihmisen on muututtava ja asetettava eläimet saman arvoisiksi ihmisten kanssa, sanoo Ursula.
– Helppo ratkaisu on katsoa, mitä lautaselleen laittaa. Nykyään se on jo helppoa, kun kaupassa on paljon vaihtoehtoja.
– Vapaaehtoistyöstä tulee hyvä mieli, kun voi tehdä konkreettisesti jonkun hyväksi jotakin. Se antaa merkitystä omalle elämälle, Ursula kiteyttää.
Tuulispää jakaa tietoa eläinsuojeluun ja eläinten oikeuksiin liittyvissä asioissa. Toimintaa pyöritetään lahjoitusvaroin, verkkokaupan tuotolla ja vapaaehtoisten avustajien avulla. Lisäksi ihmisillä on Tuulispäässä mahdollisuus pohtia omaa suhdettaan eläimiin ja niistä saataviin hyödykkeisiin, kun eläimiin pääsee tutustumaan yksilöinä.
Jaana Nio
