Salon ammattikoulusta viilaaja-koneistaja -linjalta 1966-1967 valmistuneet miehet saivat alkuvuodesta kutsun luokkakokoukseen. Tapaamista järjestäneeseen ryhmään kuuluivat Hanski Suominen, Paavo Arminen, Risto Perälä ja Raimo Toivonen. Suominen kertoi vk-linjan luokkakokouksen olleen suunnitelmissa jo huomattavasti aiemmin.
-Luokkakokous piti järjestää aikoinaan jo vuonna 1972. Tarkka päivämääräkin, 30.4., oli sovittu, mutta tuolloin moni oli armeijassa. Päätimme järjestää luokkakokouksen nyt 50 vuotta myöhemmin. Olemme kyllä muutaman entisen opiskelukaverin kanssa käyneet välillä kahvilla. Juttelimme usein yhdessä siitä, miten kiva olisi järjestää luokkakokous ja tavata niitä, joita ei ole nähty moniin vuosiin, Suominen sanoo.
Viilaaja-koneistajan koulutus oli kaksivuotinen, jonka jälkeen erikoistuminen, joko hitsaajaksi tai koneistajaksi, kesti yhden vuoden.
-Opettajanamme oli legendaarinen Väinö Tuominen, joka oli asiallinen ja jämpti, Suominen kertoo.
Luokkakokous starttasi Salon seudun ammattiopiston Taitajankadulla sijaitsevasta toimipisteestä. Ovesta eteisaulaan astuneet miehet tervehtivät iloisesti toisiaan. Osa oli selvästi tutumpia toisilleen, joidenkin henkilöllisyyttä miehet arvuuttelivat keskenään hetken aikaa.
-En minä kyllä kaikkia heti tunnistanut, täytyy myöntää. Meitä oli alkujaan 28, ja luokkakokoukseen on 12 ilmoittautunutta. Viisi miestä ei ole enää keskuudessamme, Suominen kertoo.
Luokkakokoukseen saapuneita oli vastaanottamassa myös kuntayhtymän johtaja Olli-Pekka Juhantila. Ryhmälle oli tarjolla aluksi pullakahvit, jonka aikana he saivat kuulla Juhantilalta entisen ammattikoulun kokemista monista muutoksista. Juhantila oli tyytyväinen saadessaan katsottavakseen Salon ammattikoulun opinto-oppaan 60-luvulta.
-Ammattikoulussahan oli tuolloin tyttöjen ja poikien puolet. Koulutukset ovat muuttuneet paljon, vaikka tarjonta näyttää yllättävän paljon myös samalta, kuin tässä opinto-oppaassa. Pukuompelijan linjaa ei kuitenkaan enää ole, eikä maatalouskonekorjaajan linjaa. Jostain syystä metalliala ei kiinnosta nuoria nykyään, Juhantila kertoo.
-Nämä ammattiopiston tilat ovat muuttuneet ja laajentuneet paljon. Silloin kun te opiskelitte täällä, opiskelijoita oli noin 350. Nyt opiskelijoita on noin 2400 ja henkilökuntaa on 240, hän jatkaa.
Juhantila johdatti luokkakokousryhmän tutustumaan ammattiopiston tiloihin. Tutun luokkahuoneen lisäksi miehet tunnistivat helposti entisen hitsaamo- ja koneistamopuolen tilat, joissa sijaitsivat nyt pintakäsittelyalan opiskelijoiden työskentelytilat. Tutustumiskierroksen jälkeen luokkakokouksen osallistujat siirtyivät ammattiopiston Hyvoninkadun toimipisteeseen, jossa sijaitsevat myös kone- ja tuotantotekniikkaa opiskelevien tilat. Kone- ja tuotantotekniikkaa opiskelevat valitsevat joko levyseppähitsaajan tai koneistajan osaamisalakseen. Työpajana toimivan ison hallin oven aukaisu kirvoitti ryhmän keskuudessa kommentteja. ”Nyt päästiin asiaan”, kuului eräs painokas kommentti.
Kierrellessään hallissa ja tutkiessaan koneita ja laitteita ryhmän jäsenissä oli selvästi havaittavissa jonkin asteista mietteliäisyyttä. Asiasta kysyttäessä Hanski Suominen totesi päässään olevan monenlaisia ajatuksia.
-Nämä tilat ovat todella suuret ja laitteet isoja verrattuna meidän opiskeluaikaamme. Täällä hallissa on kyllä tuttu haju ja tulee paljon muistoja mieleen. Aika sekaviakin ajatuksia pyörii mielessä, Suominen myönsi.
Suominen kertoi luokkakokouksen jälkeen tapaamisen olleen niin innostava, että uusi tapaaminen on jo suunnitteilla.
-Olimme luokkakokouksen päätökseksi syömässä ravintolassa. Juttu luisti sen verran hyvin, että päätimme tavata jossain puitteissa myös 2024 maaliskuussa, Suominen kertoo.
Suominen arveli, että opiskeluporukasta noin puolet oli jäänyt opiskelemalleen alalle ja moni oli perustanut oman firman. Yksi heistä on Kuusjoella asuva Markku Humalamäki.
-Kun olin aloittanut opiskelun vk-linjalla, huomasin, että olin hakenut oikealle alalle. Valmistumisen jälkeen olin kolmessa eri yrityksessä töissä. Perustin oman yrityksen 27-vuotiaana, olin suunnitellut sitä jo kauan. Asuimme Kuusjoen Raatalassa, joka oli vanha maapaikka. Vuonna 1977 oli tietynlainen lama-aika, mutta hankin silloin kuitenkin kärkisorvin leasingilla. Minulla oli tuolloin myös emakkosikala ja tein soittokeikkoja rumpalina, Humalamäki muisteli.
Humalamäki hankki isommat hallitilat puolen kilometrin päästä asuinpaikastaan vuonna 1995. Vanhemman pojan Juhan kuolema vuonna 2010 muutti paitsi isän, myös koko yrityksen tilannetta. Humalamäen yritys, Kuuskoneistus Oy, on alihankintakoneistamo, joka on jatkanut kasvuaan.
-Hallitilaa on tällä hetkellä 2500 neliötä. CNC-työstökoneita on yli 30 ja yritys työllistää 18 henkilöä. Poikani Pasi on jatkanut samalla alalla, hän on yrityksen toimitusjohtaja.
Humalamäki oli tyytyväinen, että luokkakokous entisten luokkakavereiden kanssa pystyttiin järjestämään.
-Oli todella kivaa nähdä porukkaa, vaikka kaikkien nimeä en meinannut heti muistaa. Seuraavaan tapaamiseen toivon lisää osallistujia, Humalamäki sanoi.
