Viulunsoittaja katolla -musikaalin tarina on viiltävän ajankohtainen

Tevje (Ville Kotamäki) ja hänen vaimonsa Golde (Mira Lattu).

Viulunsoittaja katolla,
Paimion teatteri

Esityksiä 15.7. asti.

Viulunsoittaja katolla -musikaalin tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen, nykyisen Ukrainan alueella sijaitsevaan pikku kylään Anatevkaan ja eletään vuotta 1905. Miksi siis musikaali on juuri nyt niin ajankohtainen? Ohjaaja Eija-Irmeli Lahden sanoja lainatakseni: ”Venäjällä v. 1905 vallitsevaa tyytymättömyyttä synnyttivät suuret yhteiskunnalliset erot, hallitsijan itsevaltius ja vähemmistöihin kohdistuvat vainot. Vallan mekanismiin on aina kuulunut suurten ongelmien peittäminen kiinnittämällä kansalaisten huomio johonkin sivummalla olevaan.”

Musikaalin suosio perustuu paitsi tarttuviin melodioihin, myös sen harvinaiseen kykyyn yhdistää huumoria ja tummia sävyjä. Esitys koskettaa monella tasolla: se naurattaa, itkettää ja kauhistuttaa. Vaikka sen laulut ovat vaativia, ne eivät kuitenkaan vaadi klassisen koulutuksen saaneita laulajia, joita varsinkaan harrastajateattereissa ei yleensä ole saatavilla.

Paimion Teatterin esityksessä levollinen olo laskeutui katsojan mieleen heti ensimmäisen laulun jälkeen: täällä osataan eikä myötähäpeää tarvitse potea. Outi Ollilan tinkimätön ja tarkka lauluvalmennus oli heti havaittavissa. Ohjaaja Eija-Irmeli Lahdella on ollut työsarkaa, sillä hän oli toiminut ansiokkaasti myös esityksen koreografina; sekä tanssi- että muut koreografiset kohtaukset oli toteutettu juuri näytelmän henkeen sopivasti. Näyttämökuvan suunnittelijanakin ohjaaja on saanut toimia, mutta Anton Simolinin johtama lavastustiimi on tehnyt myös suuren työn toimivien lavasteitten rakentajana. Taija-Leena Jokilehdon suunnittelema puvustus oli värimaailmaltaan miellyttävän rauhallinen, ison näyttelijäjoukon puvustamisessa on totisesti ollut työtä siinäkin.

Musikaalin nimi tulee Marc Chagallin maalauksesta, jossa esiintyy viulunsoittaja. Näytelmän varsinaiseen juoneen nimellä ei ole oikein minkäänlaista yhtymäkohtaa, joten viulunsoittajan voisi mielestäni jättää näyttämöltä kokonaan pois. Se onkin ainoa asia, jota Paimion esityksessä voi jossain määrin kritisoida, sillä muuten kyseessä on todellinen timantti.

Eija-Irmeli Lahdella on selkeästi taitoa sekä esityskokonaisuuden hallintaan että henkilöohjaukseen. Musikaalista voisi nostaa useammankin kohtauksen esiin, mutta mainittakoon aivan riemastuttavasti toteutettu Tevjen unikohtaus, jossa huseerasi paitsi ammoin manan majoille menneet isoäiti Tzeitel ja Frume-Sarah, myös lähes koko kyläläisten joukko. Unohtaa ei myöskään sovi kohtaukseen yhdistettyä nukketeatteria.

Musikaalin pääosassa on maitokuski Tevje, jonka perhe-elämää ja tyttärien naimahuolia näytelmässä seurataan. Tevjen rooli on kiitollinen, mutta myös varsin raskas lauluineen ja runsaine vuorosanoineen. Ville Kotamäki on rooliin melko nuori, mutta karismaattinen ja sydämeenkäyvä. Jos lähes kolmenkymmenen asteen helteessä kylmät väreet kulkevat useaan otteeseen selkäpiissä Rikas mies jos oisin -laulun aikana, niin joko kyseessä on hyvä biisi tai hyvä laulaja. Sanoisin molempia.

Myös Tevjen perhe, etunenässä Mira Latun esittämä vaimo Golde, onnistuu rooleissaan erinomaisesti. Koko näyttelijäjoukko on selvästi sydämellään mukana ja eläytyy vahvasti rooleihinsa. Pasi Nikulan näyttelemä räätäli Motel Kamzoil onnistui itkettämään yhtä katsojaa ja naurattamaan toista: tärkeintähän on, että katsoja voi kokea aitoja tunteita.

Musikaalin loppukohtaus on riipaiseva, ja erityisen traagiseksi sen tekee tämän hetkinen sota niin lähellä meitä. Kun esiintyjäjoukko saapui kiitoksiin yllään Ukrainan värejä toistavat huivit, itki paatuneinkin katsoja.

Elina Koskinen

Ohjaus, koreografia ja näyttämökuvan suunnittelu: Eija-Irmeli Lahti
Kapellimestari ja lauluvalmennus: Outi Ollila
Puvustus: Taija-Leena Jokilehto
Maskeeraus: Ida Ollula
Lavastus: Anton Simolin ja työryhmä
Harjoituskuiskaus ja tarpeisto: Pia Poikonen ja työryhmä
Näyttämömestari: Ari-Pekka Pietilä ja työryhmä
Ääniajo: Esteri Mäkinen
Kakkosääniajajat: Eli Koivunen ja Roberts Zadraks
Graafikko: Ville Kotamäki
Tuottaja: Sebastian Allén

ROOLEISSA
Tevje, maitokuski: Ville Kotamäki
Golde, hänen vaimonsa: Mira Lattu
Tzeitel, tytär: Venla Lattu
Hodel, tytär: Anni Salomaa
Chava, tytär: Esteri Seppälä
Shprintze, tytär: Senja Poikonen (näytöksissä 18.6., 19.6., 26.6., 27.6., 30.6., 3.7., 5.7., 7.7., 10.7., 12.7., 13.7. ja 15.7.)
Shprintze, tytär: Ava Lattu (näytöksissä 16.6., 20.6., 21.6., 28.6., 29.6., 2.7., 4.7., 6.7., 9.7., 11.7. ja 14.7.)
Bielke, tytär: Unna Hänninen
Jente, puhemies: Manta Selin
Motel Kamzoil, räätäli: Pasi Nikula
Shandel, hänen äitinsä: Maritta Hytönen
Perchik, ylioppilas: Jerry Sarlin

Lazar Wolf, teurastaja: Pentti Kallio
Mordcha, majatalon isäntä: Jari Hytönen
Rabbi: Hannu Pajunen
Mendel, hänen poikansa: Jarmo Mäkinen
Avram, kirjakauppias: Kari Rantanen
Nachum, kerjäläinen: Eino Ollila
Isoäiti Tzeitel, Golden isoäiti: Helena Boberg
Frume-Sarah: Jannu Hytönen
Jossel, hatuntekijä: Jouko Suomi
Efraim, kyläläinen: Tapio Ojala
Jankel, kyläläinen: Hannu Pajunen
Chaim, kyläläinen: Markus Virtanen
Shloime, kyläläinen: Roni Mäkinen
Esther, kyläläinen: Kaisa Hänninen
Ruth, kyläläinen: Elisa Heimo
Martha, kyläläinen: Helena Boberg
Miep, kyläläinen: Päivi Hörkkö

Edith, kyläläinen: Päivi Laakso
Adamina, kyläläinen: Jannu Hytönen
Devora, kyläläinen: Ava Lattu
Channa, kyläläinen: Ella-Mari Varho
Abra, kyläläinen: Veera Lehtinen
Konstaapeli: Ilkka Ekman
Fedka, nuori venäläinen: Lauri Roos
Sasa, hänen ystävänsä: Lassi Hujanen
Vladimir, venäläinen tenori: Kari Rantanen
Viulunsoittaja: Ella-Mari Varho
Shepsel, poika: Roni Mäkinen
Gerschon, poika: Tiitus Pietilä
Pavel, santarmi: Lassi Hujanen
Andrei, santarmi: Markus Virtanen
Sergei, santarmi: Eino Ollila
Pjotr, venäläinen: Tiitus Pietilä
Pappi: Jouko Suomi

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: