Vyöhyketerapialla tukea hyvinvointiin

Pihla Linnainmaa-Kankareella on pitkä kokemus sotealalta. Vyöhyketerapiasta hän kiinnostui käytyään itse hoidossa. – Minua kiinnostaa ihmiset kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Pihla Linnainmaa-Kankareen vyöhyketerapiayritys Pihla Tuulia Salossa Sepänkadulla on niin uusi, että se ei oikeastaan ole haastatteluhetkellä vielä aloittanut toimintaansa; lehden ilmestymispäivänä kylläkin.
-Virallisesti aloitin nyt maanantaina. Olemme tehneet hoitohuoneen vuoksi talossamme muutoksia huonejärjestelyissä: puolison työhuone muutti yläkertaan ja yksi ylimääräinen sänky matkustaa viikonloppuna tyttären luo.

Pihla on verrattain tuore salolainen.
-Olen syntyisin Espoosta, asunut Somerolla noin 20 vuotta ja toiminut siellä muun muassa Lamminniemen Hyvinvointikeskus Oy:n toimitusjohtajana. Sotealan hommia olen tehnyt 25 vuotta, Salossa olemme nyt asuneet neljä vuotta. Olen sairaanhoitajakoulutukseni lisäksi opiskellut ammatilliseksi opettajaksi ja tehnyt joitakin sijaisuuksia ammattiopistossa. Kaikkein eniten minua kiinnostaa kuitenkin ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Valmistuin diplomivyöhyketerapeutiksi vuoden alussa.

Vyöhyketerapeutin koulutus kestää noin kaksi vuotta.
-Opiskelua on keskimäärin yksi viikonloppu kuukaudessa. Olen Charles Ersdalin koulukuntaan kuuluva vyöhyketerapeutti. Norjalainen, nyt jo edesmennyt Ersdal, oli ensimmäinen vyöhyketerapian kehittäjä, jolle on myönnetty luonnonlääketieteen tohtorin arvo. Olen tutustunut myös perinteiseen vyöhyketerapiaan, mutta koen Ersdalin menevän syvemmälle sairauksien hoidossa. Kiinnostuin aiheesta käytyäni itse hoidettavana ja ehkä myös äitini vaikutuksesta; hän on käynyt vyöhyketerapiassa kaksikymmentä vuotta.

Koulutuksen lopuksi on tentti, jossa on peräti 634 kysymystä.
-Tutkintoon kuuluu myös sata harjoitushoitokertaa, jotka raportoidaan kirjallisesti. Lääketieteen perusopinnot minulla oli sairaanhoitajakoulutukseni vuoksi jo tehtynä. Tein seminaarityönäni kyselyn hoitajien keskuudessa: ”Hoitotyötä tekevien hoitajien tietämys ja suhtautuminen vaihtoehtohoitoihin, etenkin vyöhyketerapiaan”. Oli ilahduttavaa huomata, että suhtautuminen oli pääsääntöisesti positiivista ja yleinen mielipide oli, että vaihtoehtoisilla hoidoilla voidaan tukea lääketieteellisiä hoitoja.

Vyöhyketerapia on terveyttä hoitava ja ylläpitävä hoitomuoto, jossa hyödynnetään ihmisen heijaste- sekä signaalijärjestelmää. Jalkaterän heijastealueita käsittelemällä vaikutetaan tasapainottavasti elimistön fysiologisiin prosesseihin ja pyritään saavuttamaan tasapaino koko kehossa. Vyöhyketerapialla voidaan vaikuttaa erilaisiin vaivoihin, kuten esimerkiksi maha- ja suolisto-ongelmiin, tuki- ja liikuntaelinvaivoihin, aineenvaihduntaan ja verenkiertoon liittyviin ongelmiin sekä erilaisiin uupumistiloihin. Vyöhyketerapia on myös ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Kuten Charles Ersdal asian ilmaisi: ”Vyöhyketerapialla hoidetaan terveyttä ja se on paljon helpompaa kuin sairauksien parantaminen.”

Vyöhyketerapia ei ole mitään jalkapohjien kutittelua, se tuli todettua. Stressipisteen painelu tuntui aika laillakin, kuten monilla ihmisillä Pihlan mukaan. Hänen hoidettavanaan on ollut sellaisiakin asiakkaita, jotka eivät usko koko terapiaan, mutta Pihla ei ole huijattavissa: jalkojen pisteitä käsittelemällä löytyi niin sisäelimien kuin luustonkin vaivat. Jopa purentaan liittyvät ongelmat tulivat ilmi ja sitten se vagushermo.
-Siitä puhutaan nykyään paljon. Kyseessä on aivorungosta alkava ihmisen pisin aivohermo, joka kiertää kaikkien terveytemme kannalta tärkeimpien elimien kautta.

Ei tainnut olla vagushermo hyvässä hapessa sekään. Mutta olo oli lähtiessä mukavan kevyt.

Elina Koskinen

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: