Sosiaalinen turvaverkko on monissa maissa hatara tai puuttuu kokonaan. Näin ei kuitenkaan voi sanoa Tyynen valtameren saarista. Niissä on käytössä viidakkokylien pettämätön järjestelmä, joka ei jätä ketään ulkopuolelle. Muuttoliikkeen myötä systeemi on siirtynyt myös kaupunkeihin ja levinnyt muuttajien mukana ulkomaille asti. Wantok-järjestelmä on usein turvallisempi kuin länsimaisen yhteiskunnan ylläpitämä sosiaaliturva.
Samaa heimoa olevat, sukulaiset ja ystävät ovat wantokkeja. Melanesialaisen perinteen mukaan wantok on henkilö, joka puhuu sinun kieltäsi, kuuluu heimoosi tai on ystäväsi. Sana tulee Papua-Uudessa-Guineassa ja Salomoninsaarilla puhutusta pidginin ja pijinin ilmauksesta, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”yksi puhe”.
Jokainen melanesialainen syntyy mukanaan vastuu wantokeistaan – ja samalla takuu siitä, että wantok-järjestelmä tuo runsaasti hyötyä. Kyläyhteisössä wantok on oikeutettu yösijaan ja osallinen yhteisön varallisuudesta. Jos samaan heimoon kuuluva asuu toisella puolella maapalloa, hänen odotetaan tarjoavan ilmaisen majoituksen ja ruoan, kun wantok saapuu hänen luokseen.
Wantok-järjestelmä tukee kyläyhteisön jäsentä taloudellisesti ja vahvistaa tunnetta siitä, että hän kuuluu arvostettuna jäsenenä yhteisöön. Huonojakin puolia on: käytäntö tuottaa sukulaisten suosimista ja korruptoi herkästi julkiset palvelut, poliisin, armeijan ja erityisesti poliitikot. Henkilön on vaikea päästä valtion tärkeisiin virkoihin, elleivät vaikutusvaltaiset wantokit tue häntä – ja valinnan jälkeen tukijat odottavat vastapalveluksia, koska hän on heidän wantokkinsa.
Wantok-järjestelmässä ei tunneta kielteistä vastausta.
Eero Ketola
Kirjoittaja on ollut lähetystyössä Papua-Uudessa-Guineassa.
