”Yhdessäolo on tärkeintä”

Taitokeskuksessa joka toinen keskiviikko pidettävien naisteniltojen tarkoitus on tutustuminen ja keskusteleminen, sekä käsitöiden tai askartelujen tekeminen. Illat järjestää UN Women Suomi, Salon seudun paikallistoimikunta. Etualalla virkkaava Jankey Jammeh totesi suomen kielen oppimisen olevan vaikeaa. Gambiasta kotoisin oleva Jammeh oli valinnut vihreän trikookuteen korin virkkaamiseen ja suunnitteli käyttävänsä valmista koria pienten esineiden, kuten korujen säilyttämiseen.

Taitokeskuksessa vietetään kahden viikon välein naisteniltaa, joka on suunnattu maahanmuuttajanaisille sekä suomalaisille naisille. Parittomilla viikoilla keskiviikkoisin pidettävien naisteniltojen tarkoituksena on tutustuminen ja keskusteleminen, sekä käsitöiden tai askartelujen tekeminen. Illat järjestää UN Women Suomi, Salon seudun paikallistoimikunta. Järjestön toiminnassa mukana oleva Heidi Alanko kertoi ensimmäisten naisteniltojen kokoontuneen vuonna 2018 Halikon vastaanottokeskuksessa.
-Syksystä 2022 saakka olemme tehneet yhteistyötä Taitokeskuksen kanssa. Keskus tarjoaa hyvät tilat keskellä kaupunkia ja lisäksi askartelu- ja käsityöideoita. Naisteniltoihin ovat kaikki naiset tervetulleita. Naisteniltojen pääasiallinen tavoite on tarjota maahanmuuttajanaisille paikka, jossa he voivat tutustua suomalaisiin naisiin ja puhua heidän kanssaan suomea. Moni maahanmuttajanainen on opiskelija. He tutustuvat meihin suomalaisiin ja me heihin. On tärkeää tarjota naisille myös omaa aikaa, ilman lapsia. Naisteniltaan kuuluu myös teetä ja pientä syötävää. Tarjoiluista syntyy aina hyviä keskusteluja, kun moni haluaa tietää reseptejä, Alanko kertoi.

Naistenilloissa aktiivisesti mukana oleva Taru Koskinen lisäsi käsitöiden ja askartelujen tekemisen olevan täysin vapaaehtoista.
-Suomeksi keskusteleminen ja yhdessäolo on tärkeintä, Koskinen sanoi.

Suuren pöydän päällä oli virkkaustarvikkeiden lisäksi esillä erilaisia materiaaleja ystävänpäiväkorttien valmistamiseen. Ranskalainen Sephora Nubéron saapui Taitokeskukseen samalla ovenavauksella Kongosta kotoisin olevan Olga Matondin kanssa. Iloisten tervehdysten jälkeen naiset istahtivat Marja Bergenin viereen ja ottivat trikookudekerät ja virkkuukoukut käteensä. Matondi laskeskeli asuneensa Suomessa kolme ja puoli vuotta. Virkkaaminen näytti olevan hänelle tuttua puuhaa.
-Isoäitini opetti minua virkkamaan ja tein esimerkiksi huiveja ja laukkuja, Matondi kertoi.

Ranskalainen Sephora Nubéron (oik.) saapui Taitokeskukseen samalla ovenavauksella Kongosta kotoisin olevan Olga Matondin kanssa.

Nubéron sanoi käyneensä naistenilloissa monta kertaa aiemminkin ja viihtyneensä hyvin.
-On kiva tutustua uusiin ihmisiin ja opetella puhumaan suomea, Nubéron sanoi.

Bergen ohjasi naisia virkattavien korien ensimmäisissä silmukoissa. Hän sanoi olleensa naistenilloissa mukana jo useamman vuoden ajan.
-Olen innokas käsitöiden tekijä, minulla on neuloosi päällä koko ajan, Bergen nauroi.

Keskustelua kuunnellut Kanerva Salminen myönsi omaavansa samaa käsityöinnokkuutta.
-Kävin kutomassa täällä Taitokeskuksessa mattoja ja tapasin Heidi Alangon. Hän kertoi näistä illoista ja siitä saakka olen ollut mukana, Salminen sanoi.

Pöydän toisessa päässä istunut Jankey Jammeh kertoi saapuneensa Suomeen Gambiasta vuosi sitten. Englantia puhuva Jammeh totesi suomen kielen oppimisen olevan vaikeaa. Hän oli valinnut vihreän ontelokuteen korin virkkaamiseen ja suunnitteli käyttävänsä valmista koria pienten esineiden, kuten korujen säilyttämiseen.
-Opettelen suomea vastaanottokeskuksessa kerran viikossa pidettävällä kurssilla. Täällä naistenillassa saa seuraa ja tapaa erilaisia ihmisiä. Minulla on poika, kahdeksan kuukautta vanha Yunus Jaiteh, Jammeh kertoi.

Jammehin tukihenkilö huolehti Yunusin hoitamisesta naistenillan ajan. Venäjältä kotoisin oleva Ina Taburina muutti Suomeen kaksi vuotta sitten. Matalaa koria joutuisasti kutoneen Taburinan selkeänä tavoitteena on saavuttaa parempi kielitaito.
-Olen ollut naistenillassa pari kertaa. Tarvitsen suomen kielen harjoittamista ja täällä se tapahtuu kivassa ympäristössä. Opiskelen kaiken aikaa suomea. Käyn Edusalon kursseilla ja Salon ammattiopiston kieliklubilla. Perheeseeni kuuluu mies ja kaksi lasta. Olemme sopineet, että puhumme kotona yhtenä päivänä viikossa vain suomea ja yhtenä päivänä vain englantia, Taburina kertoi.

UN Womenin toiminnassa mukana olevalla Essi Lempiäisellä on omakohtaista kokemusta ulkomaille muuttamisesta.
-Olen itse ollut maahanmuuttaja Saksassa asuessani. Siellä ei ollut minkäänlaista keskusteluryhmää tarjolla. Ymmärrän, miten tarpeellinen sellainen on ja siksi haluan olla vapaaehtoisena keskustelemassa tässä ryhmässä.

Vuosia vapaaehtoistyötä tehnyt Tuula Tamminen kuvaili itseään bonusmammaksi, joka haluaa olla omalta osaltaan auttamassa maahanmuuttajien arkea.
-Olen ollut aikanaan pitämässä mosaiikkiryhmää ja myöhemmin kokkailukerhoa maahanmuuttajille ja niiden järjestämisessa oli mukana monia eri toimijoita. Olen käynyt eri tahojen järjestämissä koulutuksissa, mutta en ole liittynyt mihinkään yhdistykseen tai järjestöön. Olen lähtenut mukaan omasta auttamishalusta ja se on ollut antoisaa, Tamminen kertoi.

Maritta Määttänen

Venäjältä kotoisin oleva Ina Taburina muutti Suomeen kaksi vuotta sitten. Matalaa koria kutoneen Taburinan selkeänä tavoitteena on saavuttaa parempi kielitaito.

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: