Mistä joulukalenterista saa avata kaikki luukut kerralla? No tietenkin Teatteri Puutaivaan Tikkujen jouluesityksestä: 24 luukkua. Elävä joulukalenteri part 2.
Ryhmä salonseutulaisia nuoria ja ohjaaja Rami Laaksonen tarjoilevat tänäkin jouluna tunnin verran helpotusta joulukiireisiin.
Teatteri Puutaivaan Tikkuihin on löytänyt tiensä luovia ja taiteelleen omistautuneita nuoria, joista toiset ovat inspiroituneet teatterista käytyään itse katsomassa näytelmiä, toiset ovat taas tulleet houkutelluiksi mukaan teatteriin, kun isoveli on innostanut. Teatteri on toisinaan tarjonnut nuorelle väylän ujoudestaan, toisinaan se on antanut silkkaa iloa ja myös mahdollisuuden toteuttaa itseään.
Meri Soininen oli vasta 11-vuotias, kun hän jo kirjoitti ensimmäisen täysipitkän näytelmänsä. Soininen on viettänyt Teatteri Puutaivaan Tikuissa jo pitkälti yli vuosikymmenen. Myös Aino Gustafsson on viihtynyt teatterissa pitkään. Gustafsson kertoo, että meneillään on jo kuudes vuosi.
Tänä syksynä Tikkujen työryhmä on toistamiseen kokoontunut pohtimaan joulua. Soinisen mukaan jouluesityksen tekemiseen tarvitaan kaikkien ideoita, improvisaatiokykyä ja heittäytymistä. Työryhmän yhteisöllisyys näkyy ideoiden runsautena ja esityksessä nähtävien pienten näytelmien monipuolisuutena.
– Tykkään tästä esitystyypistä, koska esitys on joka kerta uniikki. Lisäksi tällä tavalla esitys ei kerro vain yhdestä aiheesta yhdellä tyylilajilla, vaan näin voidaan pakata kaikki samaan pakettiin: kaikki on fine, Soininen hihkaisee.
Työryhmä ammentaa näytelmiin omista joulukokemuksistaan ja jouluideoistaan.
– Omaa ideaa on joskus ollut vaikeaa keksiä, mutta aina se on kuitenkin hauskaa, Gustafsson tunnustaa.
Joulu merkitsee Miska Pitkäselle yhdessäoloa ja perheen näkemistä, Soiniselle puolestaan hyvää jouluruokaa.
– Ehdoton ykkösasiani joulussa on lahjojen antaminen, Soininen paljastaa.
– Parasta joulussa on kyllä joulun odotus, Gustafsson kertoo.
Se, että esityksellä ei ole etukäteen valmista käsikirjoitusta, tarkoittaa myös, että esityksessä nähtävät näytelmäkohtaukset tulevat olemaan täysin työryhmän näköisiä. Siis millaisia?
– Sanoisin, että luovia, koska olemme keksineet vähän kaikenlaista, Pitkänen, Puutaivaan Tikkujen ensikertalainen, vinkkaa iloisesti.
– Luonnehtisin tätä työryhmää ennen kaikkea puutaivaalaiseksi. Onko se oikea sana, ei harmaintakaan aavistusta, mutta nyt se saa luvan olla. Meissä kaikissa on taiteellisuutta ja idearikkautta. Esityksen tekeminen vaatii heittäytymistä ja teatterin tekemisen paloa. Ja me kaikki haluamme olla täällä. Näistä syntyy puutaivaanlaista teatteria, Soininen kertoo.
– Vaikka improvisaatio ei suju minulta luonnostaan, niin on aina mielekästä käyttää niitä aivojen luovia herneitä.
– Ryhmässä on hyvä energia ja kaikki ovat todella mukavia ja sinne on aina todella hauska mennä, Gustafsson vahvistaa.
Nuorten yhdessä ideoimat kohtaukset on hiottu ohjaaja Rami Laaksosen kanssa tunnin mittaiseksi uniikiksi esitykseksi, jota on hauska sekä näytellä että katsoa. Luvassa on 24 pientä jouluaiheista kohtausta, ja esitys muodostuu joka kerta uudenlaiseksi, kun yleisö saa päättää, missä järjestyksessä ne esitetään.
Miltä joulu nuorten silmin sitten näyttää? Sitä kannattaa mennä joulukuussa katsomaan Salon Työväentalolle. Ensi-ilta on 1. joulukuuta.
Näytelmä on tuotettu Salon Kulttuuripalveluiden tuella.
Jonna Hellberg-Pitkänen
