Parkour Akatemian ohjaaja Juho Sarno huutelee ohjeita, ja lapset vanhempineen juoksentelevat ja kiipeilevät pitkin Ollikkalassa sijaitsevaa parkour-aluetta.
Ensimmäisenä Sarno vetää perheryhmää. Vuorossa on kevään toisiksi viimeinen kerta, ja osallistujat kertaavat kuluneen kevään parhaita hetkiä.
– Yhdessä tekeminen.
– Rohkeuden lisääntyminen ja kiipeily, kertovat osallistujat.
Nyt ensi kertaa kevätkauden aikana ryhmä on päässyt kokoontumaan ulkona. Arvaamaton Suomen kevät on pitänyt ryhmän tähän asti sisällä Meriniityssä sijaitsevassa parkour-salissa.
– Siellä on liikuteltavia osia, joista voidaan rakentaa erilainen ympäristö. Parkour kuitenkin kuuluu harrastuksena ulos, Sarno sanoo.
Ollikkalan koulun takapihalla on parkour-alue, jossa pääsee kiipeilemään, ryömimään ja kokeilemaan vaikka apinointia. Perheryhmän lapset lähtevät kiipeämään myös alueen aitaa pitkin. Ensin yksi, jota muut seuraavat perässä.
– Tuohan on hyvä. Oma-aloitteisesti löydettiin uusi kiipeilyeste, Sarno iloitsee.
Kauden tunneilla on opeteltu parkourin perusteita ja kulttuuria. Alkukaudesta opeteltiin turvallista kaatumista, roikkumista ja turvallisia rajoja.
– Usein rajat ovat enemmän henkisiä kuin fyysisiä. Sen takia useat harjoitusradat tehdään kolmeen kertaan. Ensimmäinen kerta menee jännittäessä, toinen tutustuessa ja kolmannella kerralla rohkeasti. Ei ole hyvä myöskään tehdä harjoitusta liian monta kertaa, ettei rajojaan työnnä liikaa, Sarno tietää.
Hän seisoo tunnin aikana paljon sivussa, josta antaa ohjeita, sillä Parkour Akatemian pedagoginen periaate on antaa osallistujille vapautta.
– Pyrin olemaan näyttämättä esimerkkiä, sillä sitä lähdetään helposti matkimaan. Voin näyttää jonkin tekniikan, mutta korostan että ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä. Tiedän onnistuneeni, kun olen tehnyt itseni tunneilla tarpeettomaksi.
Kauden aikana on tutustuttu parkour-kulttuurin lineihin, runeihin ja tänään on vuorossa jamit. Runi on parkour-juoksu eli reitti, johon sisältyy useita liikkeitä. Linessa pyritään löytämään suora linja, jota pitkin edetään. Jameissa lähdetään kavereiden kanssa yhdessä parkouraamaan jonnekin.
Onni, 6, ja hänen isotätinsä Kaisa ovat harrastaneet parkouria pari vuotta, kun Onni sai lahjana osallistumisen kurssille.
– Annoimme tämän elämyslahjana mieheni kanssa Onnille pari vuotta sitten, jotta me voisimme viettää aikaa yhdessä, Kaisa kertoo.
Hänen mukaansa Onni tykkää kiipeilystä ja on parkourissaan hyvin akrobaattinen.
– Onni on todella kekseliäs. Hän tykkää paljon tehdä kuperkeikkoja ja kiipeillä. Juho on myös ohjaajana mielettömän ihana lasten kanssa ja osaa kannustaa heitä oikealla tavalla, Kaisa kiittää.
Onnin lempileikki on hippa ja hän on vienyt monia Parkour Akatemiassa oppimiaan leikkejä mukanaan päiväkotiin.
Veeti Rask, 17, aloitti parkour-harrastuksen vuonna 2021 muutettuaan Saloon.
– Äiti tiesi, että haluan kokeilla parkouria ja löysi Parkour Akatemian. Löysin lajin pariin, koska tykkään kiipeillä, juosta ja hyppiä. Tämä on kiva harrastus, kun tässä voi olla sosiaalinen ja pääsee ulkoilemaan, Rask kertoo.
Hän on lasten ryhmässä Sarnon apuohjaajana. Hän harkitsee myös parkour-ohjaajakursseille osallistumista, jotta pääsisi itsekin vetäjäksi.
Kauden viimeinen kerta vietettiin Vuohensaaressa, jonka jälkeen hyvästeltiin nykyiset Parkour Akatemian tilat, sillä edessä on muutto Salon kansalaisopiston taitoliikuntasali Trapetsiin.
Nelli Spännäri
