Salon monista uimapaikoista Halikon Hajalan Myllytyry on yksi kauneimmista.
Pienellä lähdepohjaisella metsälammella saa usein uida rauhassa. Eräs uintireissuni oli sateisena ja kylmänä päivänä eikä sauna ollut lämpimänä. Tytisin yksin lammen rannalla ja mietin, missä tuli uitua. Pukeuduttuani yritin selvittää paikan nimeämisperustetta, mutten silloin sitä vielä löytänyt.
Jokin haju nimistöntutkijalla nimen taustasta oli, mutta kotiin päästyäni selvittelin tyry-nimiä vähän tarkemmin. Nimien levikki on kauniisti rajautunut Lounais-Suomeen ja Hämeeseen, mutta täyskaimoja eli Myllytyryjä on nykyisen Salon lisäksi vain Sauvon Silkkilässä ja Paimion Vartsalossa. Toinen niistä on suo ja toinen kallioinen mäki. Mitä niillä voi olla yhteistä?
Salossa on Hajalan Myllytyryn lisäksi Angelniemen Pöylän Myllytyryn pelto ja luonnonoja, Halikon Kanniston Myllytyty ja Muurlan Äijälän Myllytyrynsuo. Peruskarttaan on merkitty yhteensä seitsemäntoista tyry-nimeä ja kuusi tyty-nimeä Salon alueella. Tytiseekö siellä jokin muu kuin kylmettynyt uimari?
Myllytyry ei ole Hajalan uimalammen alkuperäinen nimi, vaan se on lyhentynyt pidemmästä nimestä Myllytyrynlampi. Tyty- ja tyry-nimien taustalla on nimittäin kiinteää patoa tai patomaista kapeikkoa tarkoittava sana tyty. Hajalan Myllytyry onkin ollut padottu lampi, johon virtaa vettä sekä ylempänä olevalta suolta että lammen pohjassa olevasta lähteestä. Pato ja vesimylly ovat olleet lammen eteläpäässä, jossa nykyisinkin on näkyvissä laskuojan uomaa, vaikka varsinainen pato on jäänyt rannan kunnostustöiden alle. Muinaisjäännösrekisterin mukaan myllypato on ollut maan ja kiven sekainen, noin 15 metrin pituinen ja reilun metrin korkuinen rakennelma, jossa on ollut noin puolen metrin levyinen aukko tulvaveden ohijuoksutusta varten. Mylly on merkitty 1790-luvulla ns. Kuninkaankartaston karttaan, mutta 1840-luvulla sitä ei ole enää merkitty pitäjänkarttaan. Rakennelma lienee siis vähintään 1700-luvun lopulta.
Nimiarkiston kokoelmien mukaan Salon alueella on ollut muitakin tytyjä kuin peruskarttaan merkityt. Halikon Hulvelassa Unkkionmäen juurella on Tyrypelto, jossa on aiemmin ollut pato. Kalkkilassa on Myllytyty-niminen peltoaukea, jonka keskellä on aiemmin ollut mylly. Pellon läpi laskevan ojan yläjuoksulla on myös Vähätyty-niminen pelto ja hieman lännempänä Tytylä-niminen lohkotila, jonka viereisessä Seijärinojassa on ollut pato. Ketolassa aivan Karviaisten ja Viikerlän rajalla on on Tytyniittu, jossa on ainakin 1970-luvulla ollut vielä jäänteitä myllypadon raunioista. Kärävuoren Uuttelan mailla Salitunojan rannalla on Tytynpelto, jonka kohdalla on aiemmin ollut pato. Naapalan, Kaninkolan ja Immalan mailla kulkee Tytypuro, jossa on ollut pato. Piintilän mailla on Tyryalhon pelto, jonka halki virtaavassa ojassa on ollut pato. Halikon Yttelässä Tyrynpelto on niin vanha nimi, ettei padosta ole enää ollut tietoa keruutallenteen aikaan 1980-luvulla.
Kuusjoen Raatalassa on Myllyntyty-niminen pelto Viepjoen rannalla. Pellon laidalla on ollut kylän talojen vanha mylly, joka mainitaan isonjaon asiakirjoissa vuonna 1797. Kuusjoelta on tallennettu myös tieto tytypadon rakentamisesta: ”Johonkin ojaan tuatti ensmättäks issoi kivei ja sit muutama isoompa puu, ja siheem päälä sit oksi ja savee ni simmotti saatti tehtyy semnen tyty, mut se täyryi ain tehrä koske yläpuala ja tarppeks kauvvas ja.” Näin oli kertonut vuonna 1900 syntynyt Nikolai Keto-Kulta.
Muurlan Äijälässä Myllytyry on ollut Myllyojan padottu allas, jonka rannalla on ollut mylly. Suolopin kylässä on Tytymäki Lammijärven eteläpuolella.
Perttelin puolella Kaivolassa on Tyrynkoski, jonka kohdalla on edelleen pato ja Kurajoen ylittävä silta. Pöytiön Pernjoen Sahankosken ylävirralla on ollut Sahantyrylampi. Patomaisen kapeikon vieressä on Tyrynmäki ja Tyrynsuo. Asiakirjoissa mainitaan Pernjärventyty vuonna 1786.
Suomusjärven Laperlan ja Härmälänbölen rajoilla oleva Tyrynmaa eli Tyrynniittu on laaja suoalue, jonka reunoilla on useita kivikautisia asuinpaikkoja. Paikka on ollut kivikaudella noin 57–60 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Maannousukronologian mukaan vesiyhteys Aneriojärveen on katkennut jo 10 000 vuotta sitten, suunnilleen 7750–7500 ennen ajanlaskumme alkua. Jäljelle on jäänyt Tyrynoja ja Trömminkoskena peruskarttaan merkitty vesijuoksu, jonka varrella sijainnut pato on synnyttänyt ryppään Tyryn-nimiä: Tyrynmäki, Tyrynkantti, Tyryntie, Tyrynmetsä. Lähellä on myös toinen lounaissuomalaisuus Riranmäki eli Ridanmäki, jonka taustalla on suurriistan pyyntiin käytettyä loukkupyydystä tarkoittanut sana rita.
Suomusjärvellä alkuperäinen tyry-paikka näyttäisi olleen nykyinen Trömminkoski. Kosken nykyinen nimi on enintään 1790-luvulta, jolloin Laperlan Jaakolassa asui sotamies Yrjö Ström vaimonsa Brita Stina Hermolinin ja seitsemän lapsensa kanssa. Lapsista Elias ja Efraim sekä Efraimin poika Johan Gustaf Ström jatkoivat Ali-Jaakolan torppareina. Trömmin torppa on sijainnut Härmälänbölen Kiion maalla aivan kosken koillispuolella.
Hämäläismurteiden alueella patoa tarkoittava tyty esiintyy paikannimissä myös asussa Tylyn-. Hauhon Sappeen Tylynkallio on korkea kallio Kyläjärven rannalla kohdassa, jossa Sahanoja laskee järveen. Hausjärven Syvänojan Tylynkallio on maantiemäki. Urjalan Kinolan Tylynoja ja siinä aiemmin ollut Tylynkoski ovat rajapaikkoja.
Tylyn-nimiä on niinkin kaukana kuin Vakka-Suomessa ja itärajalla: Pyhärannan Polttilan ja Ihoden Maikolan rajalla Tylynkallio on avokallio ja pelto. Virolahden Ravijärven Tylynsilta ylittää Ravijoen Tylynpellon kohdalla, vieressä on myöäs Tylynsuo ja Tylynmäki. Eteläpohjalaisen Lapuan Tiistenjoen Tylynkydön pellon kerrotaan olleen Tylyn Heikin kuokkima. Tylyn taloa tai entistä myllypatoa en Tiistenjoelta löytänyt, joten kyse lienee henkilön liikanimestä.
Johanna Halonen
Kirjoittaja on suomen kielen opettaja ja asutushistoriallisen kielitieteen tutkija
salostanimittain@gmail.com
