Ristolat nauttivat tansseista vanhanajan tyyliin
Salon muistiyhdistyksen päivätanssit ovat täynnä porukkaa. Yhtye Tahtisten tahtiin tanssii niin monta paria, että tanssiessa täytyy osata kunnon väistöliikkeet, jotta ei tule yhteen törmäyksiä.
-Myimme tapahtumaan runsaat sata lippua ja nyt on talo täynnä porukkaa, iloitsee muistihoitaja Pauliina Römpötti.
Tanssien välissä tarjoillaan kahvia ja leivonnaisia. Kalevi Tiitanen ei kuitenkaan ehdi ottaa ensimmäistä hörppyäkään, ennen kuin häntä tullaan pyytämään tanssilattialle.
-Tulin tänne yksin, sillä vaimoni, jonka kanssa tanssin paljon, kuoli pari vuotta sitten, Tiitanen sanoo.
Palattuaan paikalleen hän toteaa, että kahvi ei ole jäähtynyt.
-Kahvi ei ehdi jäähtyä, kun käyn niin kuumana, hän vitsailee.
Hänen kanssaan samassa pöydässä istuvat Pirjo ja Pekka Ristola sekä Tapio Montonen. Kaikki sanovat nuoruudessaan tanssineensa enemmän.
-Nyt runko ei enää pidä ja tanssikaverina on vain kävelykeppi, mutta hauskaa on ja fiilistelen pöydän ääressä, Montonen kertoo.
Tosiaan hyvän kappaleen tullessa Montosen sormet naputtavat rytmikkäästi pöytää ja hän tapailee hiljaa laulun sanoja.
Kun tulee hitaampi kappale, Ristolat suuntaavat lattialle. Tango, foxtrot ja valssi kuuluvat heidän suosikkitanssilajeihinsa.
-Täällä on päässyt tanssimaan vanhaan tyyliin hyvän musiikin tahdissa. Tanssiminen on paljon muuttunut 60-luvun ajoista. Enää ei osata vaihtoaskelta, vaan fuskataan pyörivällä tanssilla, Pekka harmittelee.
Tanssijoilla on yllään monenlaista vaatetta. Jotkut ovat sonnustautuneet kellohameeseen, toiset farkkuihin.
-Ennen pukeutumisetiketti oli tansseissa tiukka, nyt voi tulla tänne rennommissa vaatteissa, Pekka Ristola sanoo.
-Rennommissa juu, nauraa Pirjo-vaimo ja korjaa miehensä kauluspaitaa.
Ristolat ovat yhteisten vuosien aikana kiertäneet Hallin lavan, Kisakallion ja Laurilan lavan. Tanssittua tuli silloin enemmän. Nyt jo vähenevissä määrin.
-Kyllä tämä käy työstä, Pirjo puuskahtaa, kun he palaavat muutaman tanssin jälkeen pöydän ääreen.
Virikettä arkeen
Ristolat, Montonen ja Tiitanen ovat tutustuneet Salon muistiyhdistyksen toiminnassa, johon he kaikki osallistuvat aktiivisesti.
-Tämä tarjoaa päiviini vaihtelua, sillä olen päivät yksin: vaimoni kuoli kuukausi sitten muistisairauteen, Montonen kertoo.
Hän ja hänen vaimonsa olivat pitkäaikaisia yhdistyksen jäseniä.
Ristolat osallistuvat yhdistyksen toimintaan kerran tai pari viikossa.
-Muistiyhdistys on henkireikä. Toiminnassa huomaa, että kaikki ovat tärkeitä. Meistä yhdistys on virkeä ja aktiivinen ja tarjoaa tärkeää vertaistukea.
He löytävät tansseistakin monta tuttua.
-Nimet ovat unohtuneet, mutta naamat ovat tuttuja, Pekka toteaa.
Nelli Spännäri
