Vaikka kello oli avaushetkellä puoli kuusi, oli osoitteessa Mariankatu 18 olevan uuden kahvilan oven takana ihmisiä jonossa: kahvila Wanha Kaisa avasi ovensa. Torikaffen yrittäjät, äiti ja poika, Leena ja Juhani Lindgren palvelevat hymyssä suin asiakkaita.
– Ensimmäiset leivokset on jo loppuunmyyty ja porukka tuntuu viihtyvän, Leena iloitsee.
Kahvilan paikalla oli monta vuosikymmentä Kaisan baari, joka lopetti toimintansa jouluna 2021. Leena haaveili jo silloin tilaan perustettavasta kahvilasta, mutta mahdollisuus meni silloin ohi. Kun tieto aiemmin tiloissa olleen kahvilan toiminnan loppumisesta tuli, Leena ehdotti taas heidän toimintansa laajentamista.
– Emme pyri olemaan Kaisan baari, eikä tämä myöskään ole Torikaffe, vaikka se onkin yrityksemme nimi. Tämän sijainnin tuntevat todella moni ja me haluamme, että tänne voi tulla kuka vain kokemaan nautinnon, Leena haaveilee.
Nautinnolla hän viittaa muun muassa Tazza -kaakaobaariin ja Lepolan siidereihin, joita kahvilassa on tarjolla. Wanha Kaisa ei pyri olemaan uusi lounasravintola, mutta se haluaa tarjota monipuolisesti sormiruokaa, josta tulee täyteen.
– Juhani on koulutukseltaan kokki ja hän on suunnitellut tarjontaa. Minä vastaan leipomisesta, jota teen nyt aluksi pari kertaa viikossa. Vakiotekemiseeni kuuluvat juustokakut, porkkanakakku ja erilaiset piirakat, Leena luettelee.
Wanha Kaisa muotoutuu osaksi Torikaffen historiaa, mutta ei ole syrjäyttämässä torin toimintaa.
– Ensi kesänä olemme torilla tuttuun tapaan, Leena lupaa.
Aikainen aukioloaika muotoutui kysynnän vuoksi, sillä moni haluaa nauttia aamupalaa ennen töihin menoa.
– Meille voi tehdä ryhmävarauksia myös aukioloaikojen ulkopuolella, Leena vinkkaa.
Ystävä rientää uuden kahvilan avajaisten kunniaksi halaamaan Leenaa onnittelulaulun kera.
Kaisalaisen paluu
Wanhaan Kaisaan ovat tulleet kahvittelemaan siskokset Heidi Rietz-Korpela ja Hanna Rietz-Färman. Mukaan seuraan liittyy myös Rietz-Korpelan kummisetä Juha Kavasto.
– Olen käynyt täällä jo yli viisikymmentä vuotta. Kaisan baarissa kävin ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana. Olen vanha kaisalainen, niin oli tultava katsomaan, miltä täällä näyttää, Kavasto kertoo.
Siskokset tapaavat usein kahvittelun merkeissä ja vaihtavat kuulumisia, sillä heidän työvuoronsa menevät usein ristiin.
– Ihan mielenkiinnosta halusimme tulla kokeilemaan uutta kahvilaa. Tällä kertaa luotimme tuttuihin tuotteisiin: munkkiin, kahviin ja kinkkutoastiin, Rietz-Korpela näyttää.
Kavasto katselee ympärilleen tutussa paikassa ja tekee huomioita.
– Tänne pyritään saamaan varmasti vanhoja kävijöitä takaisin ja siinä on ilmeisesti onnistuttu, jos ihmisiä on ollut jo aamulla ovella. Pöydät ovat vaihtuneet, eivät ne ole enää neliskanttiset karttapöydät, mutta seinän karttakuvio on ennallaan. Jotta tämä olisi kunnolla Kaisa-henkinen, täällä pitäisi olla biljardi, flipperi ja jukebox, hän tuumaa.
Nelli Spännäri
