Vuoden 1325 toukokuussa Turun piispa Pentti oleskeli Kuusiston piispanlinnassa ja hoiteli kirjanpitoaan. Katolisen kirkon kalenteri oli täynnä juhlapäiviä, ja nämä paperityöt piti hoitaa ennen Sanctus Johannes ante portam latinam -nimistä juhlaa.
Sinetillään vahvistamassaan asiakirjassa piispa vakuutti, että Turun tuomiokirkko oli saanut vapaaehtoisella vaihdolla haltuunsa seppä Haakonin ja hänen vaimonsa omistaman tilan ”kaikkine kiinteistöineen, nimittäin peltoineen, niittyineen, metsineen, kalapaikkoineen, lähellä ja kaukana” Salw-nimisessä kylässä. Vaihdossa Haakon perheineen sai Penarumissa sijainneen tilan, joka oli siis ollut piispa Pentin omistuksessa.
Tuossa jo yli 700 vuotta vanhassa asiakirjassa mainitut paikannimet Salw ja Penarum on tulkittu Saloksi ja Paimioksi. On arveltu, että Haakonin tila olisi joko Salon kylän Kankare tai Hiiska lähellä Hakostaron varhaiskeskiaikaista linnavuorta. Hiiskan mailla sijainnut Unikankare tai Unimäki ja samanniminen torppa voisivat nimittäin viitata Unikankareen kummulla sijaitsevaan Turun tuomiokirkkoon maanomistajana.
Jos tuon asiakirjan Salw todella tarkoittaa nykyisellä Uskelan kirkkomäellä ja Sairaalanmäellä sijainnutta Salon kylää, se todistaa, että nykyisen liitoskuntamme nimellä on vähintään seitsemänsadan vuoden jatkumo.
Alkuperäinen Salo ei ole ollut mikään keskuspaikka, vaan se on kuulunut kylänä ikivanhaan Uskelaan, jopa hieman syrjässä alueen vanhimmasta keskuksesta.
Vielä rautakauden puolivälissä noin 300-luvulla kylän tontti oli saari, jonka alueelta on löydetty niin Lukkarinmäen aarteena tunnettu merovingiaikainen kätkö, Nokan talon viikinkiaikainen miekka ja muun muassa arabialaisista ja bysanttilaisista rahoista koostunut Saaren tilan hopea-aarre. Mäen juurella on kaksi rautakautista kuppikiveä, joista toisessa on peräti 37 kuppia. Viereinen Hakostaron linnavuori kalkkilaastilla muurattuine valleineen on rakennettu 1200-luvun puolivälissä ja Pyhän Annan kappeli ilmeisesti 1440-luvulla, jolloin Salosta oli jo muodostettu kyläänsä laajempi Uskelan alaisuuteen kuulunut kappeliseurakunta.
Salon nimestä on vuosien aikana esitetty monia tulkintoja. Paimion, Halikon, Kiskon ja muiden o-loppuisten nimien joukossa sitä on pidetty ruotsinkielisenä å-nimenä, jonka loppu tarkoittaisi siis jokea. Nimen on myös arveltu perustuvan joko skandinaavisiin sala-loppuisiin paikannimiin kuten Uppsala tai kauppalaa edeltäneen markkinapaikan takia myymistä tarkoittavaan ruotsin sanaan säljä > till salu.
Salon kauppalan historian kirjoittaneen V. J. Kallion mukaan Salo on alkuperältään vironkielinen nimi. Hän mainitsee nimen selitykseksi myös suurta metsäistä saarta tarkoittavan suomen kielen sanan salo, jonka hän tyrmäsi aluksi siksi, ettei löytänyt Salon kauppalasta yhtään metsäistä saarta. Hän tuli kuitenkin siihen johtopäätökseen, että nimi voisi viitata entiseen saareen, jonka muodostivat nykyinen Lukkarinmäki, Mököistenmäki, Anistenmäki ja Kirkonmäki jo 200-luvulla.
Suomalaisten Salo-paikannimien perusteella on pääteltävissä, että Salonkin nimen taustalla on juuri tuo suuri metsäinen saari. Tunnettuja saloja ovat myös Turun saariston suurimmat saaret Ruissalo ja Hirvensalo ja Taivassalo, Porvoon Emäsalo sekä Suomen suurin saari Leppävirran Soisalo. Iältään sana salo on siis ainakin varhaisrautakautinen. Se on mahdollisesti lainattu balttilaisista kielistä, joissa salà tarkoittaa edelleen saarta.
Nykyisen Salon alueella on lisäksi muitakin salo-nimiä: oman kuntansa aiemmin muodostanut Särkisalo sekä Kaukassalo, Pensalo. Särkisalon Siksala, Halikon Laiterlan ja Suppalan rajalla Salonmäki, joka sekin on ollut saarena varhaisella rautakaudella, Halikon Joensuun Salontaka. Todennäköisesti myös Halikonlahden Vartsala sekä mantereeseen jo kiinni kuroutunut Meisala ovat vanhoja salo-nimiä.
Salon Salo on siirtynyt rautakautisen saaren nimestä ensin sille syntyneen asutuksen nimeksi, sitten saarta laajemman kylän, sitten keskiajalla Pyhän Annan kappelin ympärille muodostuneen kappeliseurakunnan, vuodesta 1887 itsenäisen kauppalan, vuodesta 1891 itsenäisen kunnan ja vuodesta 1960 kaupungin nimeksi. Vanha emäpitäjä Uskela liitettiin Saloon vuonna 1967. Vuoden 2009 kuntaliitoksen jälkeen nimi on jatkanut elämäänsä Suomen laajimman liitoskunnan nimenä.
Johanna Halonen
suomen kielen opettaja ja tutkija
”Salosta nimittäin” avaa ikkunoita historiaan salolaisten paikannimien kautta. Mitä paikannimet kertovat nykyisen Salon alueen historiasta, ihmisistä ja kerroksellisesta menneisyydestä? Pitkän linjan paikannimistön tutkijan ja suomen kielen opettajan Johanna Halosen juuret ja tutkimustyö ovat viime vuosina nivoutuneet tiiviisti Saloon ja erityisesti Halikon ja Kuusjoen seuduille.
