Nykyisen Salon alueen asutus on syntynyt kolmen ison ja muutaman pienemmän joen ja merenlahden rantamaille. Halikonjoen, Uskelanjoen ja Perniönjoen rannat ovat viimeistään rautakaudelta lähtien asutettu pysyvästi. Mahdollisesti jokilaaksojen asutus on jatkunut katkeamatta pronssikaudelta saakka, mutta maannousun takia sisämaahan, kauas merestä jääneet pronssikautisen asutuksen alueet esimerkiksi Kiskossa autioituivat vuosisadoiksi.
Noista jokivarsien varhaisista asutuksista muodostui ensin kyliä ja mahdollisesti jo rautakauden lopulla pitäjiä. Muinaispitäjien pohjalle muodostui keskiajalla kirkkopitäjiä, joista vanhimmat, tulipaloista, tuhotulvista ja merirosvoistakin selvinneet asiakirjat mainitsevat Halikon ensimmäisen kerran vuonna 1330 (jn Halku, epävarma maininta jo 1326 Halqu), Uskelan vuonna 1329 (Olaui de Wskialum) ja Perniön vuonna 1330 (parrochia Berna).
Uskelan emäseurakuntaan alun perin kuulunut Salon kylä mainitaan jo toukokuussa 1325 (Salw) piispa Pentin ja seppä Hakunin tilusvaihdon yhteydessä.
Säilyneissä asiakirjoissa Uskelan nimi on kirjoitettu muun muassa asuissa Wskialum (1329), Yskualom (1365), Wskiala by ja Wskylä sokn (1405), Wskela (1440), Vskiala (1455), Vskila (1492), Vskela (1508) ja Vskelaby (1540).
Uskelan muinaispitäjään syntynyttä seurakunnan ja kirkkopitäjän kirkkoa on kutsuttu emäkirkoksi. Kaksisataa vuotta sitten maanvyörymässä jokeen sortuneen emäkirkon paikalla näkyy edelleen pieni hautausmaa ja kellotapuli. Pappila oli siirretty maanvyörymän takia jo vuonna 1770 kauemmas joesta. Kellotapuli näkyy niin Somerontielle kuin moottoritiellekin, joka halkoo Uskelan rautakautista maisemaa Piihovin kohdilla.
Ylempänä vanhalla merenlahden törmällä sijaitsevaa Uskelan vanhaa kylää viimeistään 1700-luvun alusta lähtien on kutsuttu Isokyläksi (Uskela Storby 1706).
Uskelasta on erotettu omiksi seurakunnikseen niin Salon, Perttelin ja Marttilan kappelit jo keskiajalla, myöhemmin myös Kiikala ja viimeisimpänä Muurla. Emäseurakunta lienee perustettu jo 1200-luvulla. Ainakin siellä on jäänteitä 1200-luvulla rakennetusta kirkosta tai kappelista ja sen hautausmaasta. Historiantutkijat ovat arvelleet, että Uskela olisi koko Salon alueen vanhin seurakunta ja siten myös Halikon ja Perniön keskiaikaisten, viimeistään 1300-luvun alussa itsenäistyneiden seurakuntien emäkirkko. Perniön Yliskylässä on ollut kappeli suunnilleen samoihin aikoihin.
Uskelanjoen rantamille syntynyt rautakautinen asutus ja aivan jokiniemelle pystytetty kirkko olivat alkuun erittäin hyvien vesiyhteyksien varrella. Rautakauden lopulla tai varhaiskeskiajalla muodostunut Hiidentie ja viimeistään 1300-luvun lopulla syntynyt Paavintie Marttilaan sekä Suuri Rantatie Uskelan Moision ja Salon kylien kautta lisäsivät kulkuyhteyksiä niin itään kuin länteen, pohjoiseen ja etelään.
Maannousu ja sen myötä merenrannan siirtyminen ja joen madaltuminen huononsivat vesireitin käyttökelpoisuutta niin, että liikenteellinen painopiste siirtyi ensin Moision kohdille, Kärkän alueelle ja Halikkoon.
Uskelasta viimeistään 1400-luvulla eronnut Perttelin seurakunta sai nimensä kirkkonsa suojeluspyhimyksestä Pyhästä Bartolomeuksesta ja Marttilan seurakunta Pyhästä Martinuksesta. Perttelistä vasta 1820-luvulla erotettu Kuusjoki on samannimisen joen rannalla. Mutta mistä Uskela sai nimensä? Mitä Uskela tarkoittaa?
Uskelasta ja sen nimestä on kerrottu paljon tarinoita. Historiateoksiinkin asti päässyt tarina kertoo, että nimi liittyisi uskoon eli kristinuskon tuloon alueelle. Kylässä olevan Nohterin kantatalon nimi tarkoittaisi ”uskon alkua” ja Uskela ”uskonlaaksoa”. Nohterin on kuitenkin todettu tarkoittavan yöpymispaikkaa.
Toisen tarinan mukaan nimet Uskela ja Halikon Vaskio olisivat alun perin samaa lähtöä ja toinen tarkoittaisi seisovaa vettä ja toinen juoksevaa ja nimet ajoittuisivat aikaan, jolloin molemmat ovat merenlahtien rannoilla.
Nykytietämyksen mukaan pitää mennä siis noin 6000 vuoden taakse neoliittiselle kivikaudelle, että saadaan Vaskiokin edes vähän leveämmän joen rantaan.
Nimien Uskela ja Vaskio yhtäläisyydet perustuvat vanhojen kirjoitusasujen väärintulkintaan: ortografia eli oikeinkirjoitussäännöstö tai oikeammin sen puute tekee nykylukijalle tepposet. Vaskio onkin tulkittavissa alun perin Vaskijoeksi, Vaskijärvestä eli Kiimalamminrahkalta lähtevän joen nimeksi, jossa kuparia tarkoittava vaski viittaisi veden väriin.
Samoin Uskelan tulkinta Uusikyläksi tai Isokyläksi perustuu ortografiaan tai olettamukseen vieraskielisen kirjurin virheestä. Kirjurin tehtävä on toki ollut yksilöidä verovelvolliset tai oikeuden eteen haastetut henkilöt asuinpaikkoineen parhaan kykynsä mukaan, mutta sillä ei arjessa ole ollut merkitystä asukkaiden omasta kotikylästään käyttämään nimeen. Puheessa nimi on säilynyt samana kirjoitusasujen vaihteluista piittaamatta.
Nimi Uskela ei siis ole vieraskielisen kirjurin väärinkäsitys, ja Uskela ja Isokylä ovat saman kylän kaksi eri nimeä, joista Isokylä ilmaantuu asiakirjoihin vasta 1700-luvun alussa. Alkuperäinen Uskela on ollut Uskelan kylistä isoin. Isokylän kirjurikin on ruotsinkielisiin asiakirjoihin merkinnyt Storbyksi.
Uskelan nimelle on yritetty löytää selitystä myös virolaisyhteyksistä. Virossa mainitaan keskiaikaisissa tai uuden ajan alun asiakirjoissa nimiasut Uskulle (1456), Wskyle (1565) ja Uskülle (1566).
Kielitieteilijät tunnistavat Uskelan nimessä muinaissuomalaisen henkilönnimen Uska, Uskali, Uski tai Uskia, joka on tarkoittanut uskalikkoa ja uskaliasta, sellaista joka uskaltaa ja on rohkea. Nimi on muinaissuomalaiseen tapaan niin sanottu toivenimi.
Sama henkilönnimi esiintyy rautakautisen kylän nimessä myös Hollolassa (nykyisin Uskila), Hämeenkyrössä, Tyrvännössä (nykyisin Valkeakosken Uskila) ja Taivassalossa (Uskoinen), kantatalonnimissä Hyvinkäällä, Jämsässä ja Kurikassa sekä varsinkin Itä-Suomessa vanhoina sukuniminä. Hollolan Uskila näkyy edelleen myös Savonlinnan Punkaharjun Laukansaaren Uskilanlahden nimessä. Nimiasu Uskali näkyy paikannimistössä erityisesti Satakunnasta Keski-Suomeen ja Uski Hämeestä Kymenlaaksoon ja Savon alueelle.
Uskelan jo 1200-luvulla perustettu seurakunta emäkirkkoineen edustaa varhaista järjestäytynyttä kristillisyyttä, mutta sen nimi Uskela on seurakuntaa paljon vanhempi ja rautakautisena ja muinaissuomalaisena toivenimenä kovin pakanallinen.
Johanna Halonen
Kirjoittaja on suomen kielen opettaja ja asutushistoriallisen kielitieteen tutkija.
