Salon paikannimistön hämärimpiä nimiä lienee Perniö, ja olen pantannut sitä tällä nimipalstalla sen takia, että en ole saanut siitä otetta.
Salo ja Uskela ovat helppoja selittää, Halikko samoin, Kuusjoki, Pertteli, Muurla, Angelniemi ja Kiskokin ehkä. Kiikala tulee olemaan kiinnostava. Suomusjärvi on todennäköisesti saamelaisperäinen, vaikka se jääkin epävarmaksi.
Perniön nimen selityksessä ensimmäinen ongelma on jo se, ettei ole tiedossa, mitä konkreettista paikkaa nimi Perniö on alun alkaen tarkoittanut. Onko se ollut joen nimi, Pyhäjoen kuninkaankartanon nimi, talon tai kylän nimi nykyisen kirkonkylän alueella, suoraan pitäjän tai seurakunnan nimi vai mikä?
Varhaisin säilynyt Perniötä koskeva asiakirja vuodelta 1330 antaa pitäjän nimestä latinaistetun asun in Birnum.
Seuraavissa dokumenteissa kirjoitusasu vaihtelee jonkin verran: Bernaa, Beerna, Birno, Biærna, Byerno.
Nimen alkuperää on selitetty jo niinkin varhain kuin vuonna 1753, jolloin Perniön kirkkoherra Anders Gadolin vastasi kansliakollegion eli silloisen Ruotsin opetusministeriön kyselyyn kotipitäjänsä historiasta. Kysely oli tullut yliopistoille jo vuonna 1731, ja vuonna 1749 oli Turun tuomiokapitulikin pyytänyt ensimmäisen kerran selvitystä kirkoissa olevista esineistä. Siinä välissä vuonna 1734 oli tullut jo ensimmäinen muinaismuistolakikin muinaisjäännösten suojelusta.
Kun toinen selvityspyyntö kirkon esineistä tuli, Gadolin ryhtyi hommiin ja kirjoitti Perniön ensimmäisen historian. Siinä hän esitti, että Perniön nimi tulee pitäjän läpi virtaavasta joesta ja siten sanoista björn ja å ’karhujoki’. Jokirantojen sankat metsät olisivat olleet täynnä karhuja.
Muurlan Ylisjärvestä alkunsa saavan joen nimi onkin alkupäässä Muurlanjoki tai Karhujoki. Mutta kumpi oli ensin, Gadolinin selitys vai Karhujoki-nimi? Isojaon kartoissa joelle ei ole merkitty nimeä.
Perniön vanhin hallinnollinen keskus on joidenkin tutkijoiden mukaan ollut Yliskylässä, jossa olisi ollut kirkko jo heti Pyhien Henrikin ja Eerikin ristiretken jälkeen eli 1100-luvun lopulla, joten Gadolin olettaa alkuperäisen Perniön asutuksen sijainneen siellä. Yliskylä on kuitenkin jo nimensä perusteella jotain, joka on nimetty muualta päin. Se on sijainnut ylempänä joenvarressa kuin sen nimenneen yhteisön asuinpaikka.
Perniön toisen historiateoksen kirjoittaja Thure von Cöhler väitti Suomen sodan aikoihin vuonna 1809 edelleen, että Perniön nimi tulee karhujen joesta. Hänen mielestään tosin varhaiskirkollinen painopiste oli ollut Perniön Ristinkylän kohdilla, jossa olisi ollut varhaisin pystytetty risti. Arkeologisin perustein Perniön rautakautinen keskus on ollut kirkonkylän ja Pärnänmetsän eteläpuolella Lupajan alueella.
Ensimmäinen kielitieteellinen lähestymisyritys nimelle tuli vuonna 1867, kun A. O. Fredenthal esitti sille suomenkielistä taustaa muttei kuitenkaan antanut mitään selitystä. Seuraavana vuonna 1868 kielitieteilijä D. E. D. Europaeus yhdisti Perniön ja itäuusmaalaisen Pernajan etäsukukielemme ostjakin sanaan Pern-jaga merkityksessä ’ristijoki’. Sijaitseehan pernakin ristiselän kohdilla.
Suomenruotsalaismielinen Ralf Saxén piti Perniötä henkilönnimikantaisena. Hänen mielestään Björn tarkoitti nimenä karhun lisäksi soturia ja päällikköä sekä tummaa ja ruskeaa. Lisäksi germaaninen sanamuoto bernio on Saxénin mukaan tarkoittanut naaraskarhua.
Reilut sata vuotta sitten 1920-luvulla suomen kielen professorit E. N. Setälä ja Heikki Ojansuu esittivät Perniölle viron kieleen perustavan selityksen. Viron sana pärn tarkoittaa lehmusta. Nimi olisi samaa kantaa kuin Viron Pärnu tai Inkerin Pärnäspää Laukanjoella.
Seuraavaksi nimen kimppuun kävivät vuonna 1930 ilmestyneen Perniön historian kirjoittajat M. A. Knaapinen ja Helmer Salmo. He esittivät, että Perniö olisi ollut Perniönjoen ja Kiskonjoen väliselle niemelle Perneböleen perustetun Latokartanon eli Näsegårdin kuninkaankartanon alkuperäinen nimitys Bjernogård. Samaa oli esittänyt jo Carl C. Björkenheim vuonna 1912 kirjassaan Näse-Gård i Bjärnå. Sitten 1940-luvulla nimeä selittivät T. E. Karsten ja Olav Ahlbäck, joiden mukaan nimi oli skandinaavinen.
Nykyaikaisen kielitieteellisen nimistöntutkimuksen isä Viljo Nissilä piti Ojansuun puolta 1960-luvulla, samoin Åke Granlund. Tämä lehmus-selitys päätyi lopulta jopa Perniön vaakunaan.
Virolais-kanadalainen tutkija Edgar V. Saks on virolaisia pern-nimiä tutkiessaan tullut siihen tulokseen, että nimet sijoittuvat äärialueille ja viittaavat siten sanaan perä. Samoihin aikoihin oli Englannissa tutkittu 500-luvulla perustettua pohjoisenglantilaista Bernician kuningaskuntaa. Sen nimen taustaksi esitettiin jokilaaksoihin viittaavaa sanaa berna, joka olisi tarkoittanut yleensä aukkoa tai suuaukkoa, ja sitä kautta myös joenuomaa, solansuuta ja solaa. Perukka ja suu yhtä aikaa englantilaisin vivahtein?
Perniön historian varhaisvaiheista kirjoittanut historiantutkija Veikko Litzen hyväksyi lehmus-selityksen, mutta hänellä on kuitenkin myös oma tulkintansa. Litzenin mukaan Perniön nimeä olisi tarkasteltava balttilaisten kielten kautta. Liettuan sana burna tarkoittaa suuta, nielua, kuonoa ja nenää. Karjalan kielessä perna merkitsee kuulemma tytön häpyä ja lyydin kielen sana pernau railoa. Ja koska nämä sanat pohjautuisivat volgalaiskieliin asti, asiaan liittyisivät myös pernarutto ja kiiliäisen permuja muistuttavat ruttopaiseet. Yhteys näihin olisi Litzenin mukaan Pern-alkuisten paikannimien sijainti jokisuistoissa vesireittien alkupäissä, jonkinlaisena kärsänä, kuonona, nenänä tai suuna.
Pitkän yhteenvetonsa jälkeen Veikko Litzen käytännössä luovuttaa Perniön suhteen: nimi on niin vanha, että se ulottuu ”ylivoimaisen kauas ensimmäisten asiakirjamainintojen taakse”. Samaan nimikerrostumaan hän ajoittaa Asteljoen, Kuhmisin, Lemun, Lupajan, Paarskylän, Päärisin, Saurun ja Teijon, joita hän pitää selittämättöminä.
Muualla Suomessa Pern-alkuisia nimiä on erityisesti kylien tai yksinäistalojen niminä.
Alun perin Raisioon kuulunut Turun Pernoon kartano on Heikki Ojansuun mukaan ollut perniöläisten erämaita, Saulo Kepsu liputtaa lehmus-selityksen puolesta, Peter Slotte puoltaa Björn-henkilönnimitaustaa. Kauhavan Pernaa on jokivarressa muttei joen suussa. Kotkan Kymen Pernoo on Kymijoen rannalla. Loviisan Pernaja eli Pernoo on merenlahden rannalla, mutta Saulo Kepsun mukaan nimen taustalla on kirkonkylän halki virtaava oja, jonka nimi on voinut olla Pärnäoja. Pärnään eli lehmukseen on yhdistetty myös Paraisten Nauvon Pensor-nimet, joiden taustalla olisi suomenkielinen Pärnäsaari-nimi. Pernu-nimien levikki on Keski-Pohjanmaalta Lappiin, ja niiden tausta on ilmeisesti saamelaiskielissä tai henkilönnimessä Björn.
Litzenin tavoin luovutan minäkin. Edes muiden Pern-alkuisten paikannimien tutkiminen ei valaissut nimeä. Palaan asiaan, jos uusi tutkimus tuo jotain selvennystä.
Johanna Halonen
Kirjoittaja on suomen kielen opettaja ja asutushistoriallisen kielitieteen tutkija.
