Salon seudulla on ollut useampikin sanonta, joilla on tarkoitettu kiertotien kautta onnistuneesti maaliin päässyttä projektia.
Että lopulta selvittiin perille, vaikka Halikon kautta pitikin mennä.
Sanonta Halikon kautta Ruotsiin on liitetty sekä Halikon rautakautiseen satamaan että salolaiseen 1800-luvun höyrylaivaliikenteeseen. Toinen sanonta Räävelin kautta Ruotsiin viittaa Revaliin eli Tallinnaan.
Sanonnat ovat voineet tarkoittaa myös Turun kautta Ruotsiin yrittäneiden hämäläisten kulkua, jos he ovat eksyneet Somerolla ja vahingossa poikenneet suoralta ja tasaisessa maastossa kulkevalta Härkätieltä mäkiselle ja paljon vaativammalle Hiidentielle Perttelin ja Uskelan kautta Halikkoon.
Sananparret on ymmärretty leikillisesti niin, että päämäärään pyrkiessä on syystä tai toisesta käytetty pidempää ja hankalampaa reittiä lyhyemmän asemesta. Siis jonkinlaista pehva edellä puuhun -asennetta.
Salon puolella on ollut käytössä myös kolmas versio Mököisten kautta Moisioon. Salon ensimmäisen pitäjänhistorian kirjoittaneen V. J. Kallion mukaan sen merkitys on ollut paljon negatiivisempi. Se on tarkoittanut epäonnistumista ja harhaan kulkemista, tehtävän tarpeetonta pitkittymistä.
Lehmätön kauppalan väki on saanut ostaa Mököisistä piimää, mutta jos se on ollut sieltä lopussa, on pitänyt jatkaa matkaa Moisioon eli aivan toiselle puolen kauppalaa.
Vieläkö nämä sanonnat ovat käytössä? Mitä ne tarkoittavat nykyisin?
Salon Mököinen on entinen yksinäistalo, joka joutui viimeistään vuonna 1758 Joensuun kartanon omistukseen, kun kreivitär Katarina Ebba Horn osti Moision Meritalon ja Mököisten yksinäistalon eli nykyisen keskustan maat joen itäpuolelta. Katarina Ebba on siis ainakin osasyyllinen Salon kauppalan sijaintiin, kun se sata vuotta myöhemmin päätettiin perustaa jokirantaan Joensuun kartanon maille.
Mököisten talo on ollut Mököistenmäellä nykyisen kerrostaloalueen paikalla ja Moisio Meritalon museon tienoilla.
Mököinen on uniikki nimi. Loimaalla Alastaron Mökköisten kylä, Itä-Suomessa Mökkönen on kylänä Kaavilla ja Liperissä, lännessä talonnimenä Kokemäellä. Asutusnimistöön erikoistunut nimistöntutkija Saulo Kepsu pitää Salon ja Loimaan nimiä rautakautisina.
Kuusjoen suuri poika, historiantutkija Aulis Oja pitää Mököisiä Karjaskylän tytärkylänä, mutta ns. suomalaisen oikeuden kylänä sekin on syntynyt viimeistään 1200-luvun puolivälissä.
Asiakirjoissa Mököinen näkyy vasta 1500-luvulla niin kuin niin moni muukin jo rautakaudella tai keskiaikana syntynyt kylä. Nimi Mököinen on merkintöjen perusteella ollut alun perin Mäköinen tai Mäkiöinen: Mäckis 1556, Meckis 1557, Mäköis 1634, Mäcköis 1694. Se sopiikin hyvin sijainnin perusteella. Itäisempien Mökö- ja Mökkö-nimien kuten Viipurin läänin Suojärven Mököinselän ja Suistamon Mököi-nimien taustalla lienee ortodoksinen miehennimi Mököi, Mökköi (venäjän Mokej < kreikan Mokeios).
Myös Moisiota Aulis Oja pitää Karjaskylän tytärkylänä (Moijsio 1549, Moijsioby 1553). Sekin on rautakautinen suomalaisen oikeuden kylä, joka on ollut merkittävä jo sijaintinsa takia. Rautakaudella viimeistään 800-luvulla eli merovingiajalla se on ollut Uskelanjoen suussa niemellä ja silloista merenrantaa noudatelleen Suuren Rantatien eli Kuninkaantien joenylityspaikan ja myöhemmän sillan kupeessa.
Nykyisen Salon sillan pielessä ollutta krouvia on sanottu Moision krouviksi. Salon ensimmäiseksi asukkaaksi väitetyn seppä Laurin koti on sijainnut tuon krouvin paikalla eli nykyisen Rikalan hotellin paikkeilla 1680-luvulla.
Seppä Lauri ei siis ole ollut rautakaudella jo asutetun Moision ensimmäinen asukas, mutta hän on ollut ensimmäinen keskustan alueella nimeltä tunnettu henkilö, jonka tarkka asuintontti tiedetään. Ben Renvallin Lauri-patsas katsoo kotiaan kohti.
Moision vanhoista taloista on edelleen olemassa Meritalo ja Pohjatalo. Nykyinen Meritalon rakennus on toiminut Joensuun kartanon väentupana eli renkien asuntolana ja kreivi Armfeltin lahjoituksen jälkeen 1870-luvulta lähtien Salon ensimmäisenä kansakouluna.
Vuodesta 1885 lähtien koulussa opettivat edellä mainitun V. J. Kallion vanhemmat Jaakko ja Hanna Kallio. Nykyisin talossa toimii Salon historiallisen museon koulumuseo ja pihalla on museopuutarha.
Alueella on osoiteniminä Moisionkatu ja Moisionkuja, vieressä alueen kouluhistoriaa jatkaa nykyinen Moision koulu.
Nimi Moisio on Suomen paikannimistössä kaksijakoinen. Hämäläismurteissa sana moisio on tarkoittanut pientä erillistä, takamaille raivattua aidattua peltoa eli varsinaissuomalaisittain umpiaitaa. Lounais-Suomen rautakautisilla alueilla moisio on tarkoittanut pitäjänvanhimman kartanoa.
Uskelan Moisio on perustettu pyöreälle niemelle, joka on paljastunut merestä 700-luvun aikana ja on viimeistään 800-luvulla eli rautakauden lopulla merovingiajalla ollut erinomainen merenrantatontti päällikön asua. Arkeologisia muinaisjäännöksiä onkin löydetty rautakauden lopulta keskiajalle.
Moisio on kylännimenä myös Aurassa, Hattulan Tyrvännössä, Janakkalassa, Kaarinan Piikkiössä, Kouvolan Elimäellä, Lappeenrannassa, Lempäälässä, Liedossa, Lohjalla, Mikkelissä, Mänttä-Vilppulassa, Nousiaisissa, Paimiossa, Punkalaitumella, Pöytyän Karinaisissa, Turussa Maarian kirkonkylän lähellä ja Urjalassa. Rautakautisia päälliköntaloja niistä ovat ainakin Nousiaisten, Kaarinan Piikkiön, Liedon, Paimion ja Uskelan eli Salon Moisiot.
Uskelan Moisiota lukuun ottamatta nämä rautakautiset kylät sijaitsevat sekä rautakautisen hiiden, uhrilehdon, tai varhaiskeskiaikaisen kirkonpaikan lähellä.
Paimiossa Räpälän kirkko on ollut Moision kylässä mahdollisesti jo 1200-luvulta lähtien. Jos tarkastelee Moisio-nimisten kylien sijaintia myöhempiin kirkkoihin nähden, etäisyys kirkosta tai kappelista on keskimäärin 1,3 kilometriä.
Salon Moisio on noin kolmen kilometrin päässä Uskelan emäkirkosta ja noin 1,6 kilometrin päässä 1440-luvulla rakennetusta Salon Pyhän Annan kappelista.
Päälliköntiloihin yleensä liittyneet hiidet eli esihistorialliset kulttipaikat ovat vieläkin kauempana. Ilmeisesti Uskelan Isokylässä on ollut hiisi Perttelin Hiiden kylää lähempänä. Siihen viittaisi myös rautakauden lopulle ajoittuva Hiidentie, joka on lähtenyt Uskelan emäkirkolta Pertteliin ja Somerolle.
Ensimmäinen kirkko on rakennettu jo 1200-luvulla rautakautisen kalmiston päälle. Ehkä paikka on ollut kirkon haltuun otettu pakanallinen hiisi, vaikkei siitä olekaan säilynyt muistitietoa paikannimen muodossa.
Johanna Halonen
Kirjoittaja on suomen kielen opettaja ja asutushistoriallisen kielitieteen tutkija.
