Tämän vuoden Wiurilan kesän näyttelyssä esitellään viiden aikalaistaiteilijan Studionäyttely.
– Studionäyttelyyn valituissa teoksissa asiat eivät aina ole sitä, miltä ne ensivilkaisulla näyttävät. Teokset heijastelevat nykyhetken tunnelmia ja uuden arjen arvaamatonta luonnetta. Tuttu ja perinteinen palastellaan uusiksi asetelmiksi, vanhat arvot paketoidaan yllättäviin muotoihin. Katsojalle jää paljon järjesteltävää omissa ajatuksissaan. Näyttelyssä on mukana sekä suurikokoisia että hyvin pieniä teoksia – perinteistä maalausta, kokeellisia veistoksia ja sekateknisiä piirroksia. Kesän taiteilijat kutsuttiin kuraattorien toiveiden mukaisesti, julkista hakua Studionäyttelyyn ei järjestetty, kerrotaan näyttelyn tiedotteessa.
Näyttelyssä ovat mukana kuvataiteilija Anssi Jääskeläinen (Tampere), kuvataiteilija Markku Laakso (Turku), kuvataiteilija Erkki Nampajärvi (Turku), kuvataiteilija ja kuvanveistäjä Mari Oikarinen (Rovaniemi) sekä kuvataiteilija Tuuli Oikkonen (Turku).
Erkki Nampajärven tummanpuhuva maalausinstallaatio koostuu pienistä osista. Syvät sävyt ovat barokista tuttuja, ylevän hiljaisia ja arvokkaaksi mieltyviä. Useita maalaustaiteen merkkiteoksia ja pyhäinkuvia on maalattu tällä otteella. Suuruuden mielikuva kuitenkin muuttuu, kun osia tarkastelee lähempää. Yksittäisissä maalauksissa paljastuukin jotain raadollista ja sotkuista, kuviteltu kunnian illuusio rapistuu.
Mari Oikarisen veistokset kiemurtelevat orgaanisesti eri suuntiin kuin ne kasvaisivat omalakisesti ja villeinä näyttelytilassa. Niistä paisuu ulos erilaisia ulokkeita ja yllättäviä osasia. Oikarisen käsissä puuveistos ei ole totutulla tavalla jykevä ja vakaa, vaan herkkä ja huikentelevainen. Suomalaisille pyhä materiaali rikotaan pirstaleiksi ja palasista syntyy jotain aivan uutta, tuoretta ja yllättävää.
Tuuli Oikkosen suuria maalauksia jännittävät yksinkertaiset, arkaaiset muodot. Ne pinoutuvat kuin raskaat lohkareet toistensa päälle ollen samaan aikaa keveällä otteella maalattuja, ilmavia ja leijuvia. Muotojen väliin jäävässä kapeassa tilassa muodostuu tasapaino, jonka järkkymistä katsoja odottaa henkeään pidätellen. Väliin jäävä tila on kiinnostava ja moniulotteinen, erilaisten fyysisten olemusten ja yksilöiden väliin muodostuva suhde.
Markku Laakson nautinnollisen taidokkaissa maalauksissa on totuttu näkemään yksittäisiä tai monistuvia ihmisfiguureja. Nämä taidehistorian ja viihteen ikoniset hahmot on irroitettu taustoistaan ja pudotettu kulttuurihistorialliselle ja maantieteelliselle kartalle sattumanvaraisesti. Laakson maalauksissa ne vaikuttavat olevansa aina enemmän tai vähemmän oudossa ympäristössä tai aivan väärässä ajassa ja paikassa. Itsensä uuteen ympäristöön asemoimisen vaikeus näkyy seikkailijattarien jäykkyydessä. Moni heistä kääntää katsojalle selkänsä ja keskittyy tarkkailemaan uutta ympäristöään.
Anssi Jääskeläinen esittelee katsojalle vakuuttavia ja voimakkaita hahmoja. Mestarillinen piirrosjälki paljastaa jokaisen yksityiskohdan, laskoksen ja verisuonen. Tarkemmin katsottuna hahmoissa on jotain keskeneräistä, haavoittuvaa tai viallista. Heidät on pysäytetty kesken liikkeen, tekemisen ja sanomisen. Taustalle on kuvattu ja kirjoitettu erilaisia luonnoksia, katkelmia ja alkuja, joista osa on peitetty ja aloitettu taas uudelleen. On kuin jokin olisi alati kehitteillä, muttei aivan saavuttaisi täsmällistä muotoaan.
Wiurilan kesä contemporary ry on aloittanut näyttelytuotannon vuonna 2014. Kymmenen vuoden aikana Wiurilan kesästä on muotoutunut Varsinais-Suomen laajin kolmannen sektorin järjestämä nykytaiteen katselmus. Vuodesta 2024 alkaen yhdistyksen ryhmänäyttelytoiminta on muuttunut biennaalimuotoiseksi. Laaja, kuratoitu näyttelykokonaisuus järjestetään joka toinen vuosi, seuraavan kerran kesällä 2027.
Näyttely on avoinna 12. kesäkuuta – 16. elokuuta Wiurilan Kaariholvin Galleriassa ja Galleria Pääskyssä. Avoinna päivittäin klo 11-18, juhannuksena 19.-21.6. suljettu. Vapaa pääsy. Näyttelytuotantoa tukevat Wiurilan kartano ja Salon kaupungin kulttuuripalvelut.
Salonjokilaakso
