Istuskelemme salolaisen Ghost Investigators -tutkimusryhmän kanssa Kreivinmäen 1700–1800-lukulaisessa talonpoikaismiljöössä. Paljon historiaa tihkuvat paikat houkuttelevat puoleensa niin henkiä kuin henkien tutkijoitakin.
Salolainen henkimaailman tutkija Jessica haluaa esiintyä jutussa vain etunimellään ja kertoo etsivänsä kokemuksia henkimaailmasta elektronisten laitteiden avulla. Laitteet ilmaisevat henkimaailman läsnäolon äänin, valoin ja liikkein reagoimalla kosketukseen, tärinään ja liikkeeseen. Niiden avulla jäljitetään henkiä tai niiden jäännösenergioita. Jäännösenergiaa voi kuvailla eräänlaisena loputtomasti toistuvana elokuvapätkänä.
– Jäännösenergia on menneisyydestä jäänyttä energiaa, joka tulee ja menee, Jessica tietää.
– Kreivinmäellä olen tutustunut uskoakseni myllärin henkeen. Uskon hänen touhuavan täällä päivisin askareitaan, mutta iltaisin ja öisin hän ehtii jutella. Kerran katselin täällä tähtitaivasta. Kysyin hengeltä, tietääkö tämä, mikä tähtikuvio taivaalla näkyy. Myllärin ääni vastasi nauhalle: ”Otava, Otava, Otava.” Ja sehän se oli tietenkin, Jessica vakuuttaa.
– Uskon, että henget jäävät joskus meidän maailmaamme, koska heillä on keskeneräisiä asioita tai he eivät ymmärrä olevansa kuolleita, Jessica pohtii.
Hänen mukaansa henget voivat joskus tulla ihan vain tarkistamaan, että materiaalisessa maailmassa elävillä läheisillä on kaikki hyvin. Joskus henkiolennoista, enkeleistä tai kuolleista läheisistä sukeutuu myös henkioppaita, joiden tehtävä on suojella, opastaa ja tukea ihmistä tämän elämän eri vaiheissa. Henkiolentoja voi olla yksi tai useampi, Jessica opastaa.
Jessica kertoo kokeneensa erilaisia yhteydenottoja henkimaailmalta parikymppisestä asti. Hänen mukaansa jotkut ihmiset ovat herkempiä aistimaan henkiä, ja toisinaan kohtaamiset henkien kanssa ovat myös pelottavia. Siksi henkien merkit voivat jäädä huomaamatta.
– Hengetkin haluavat tulla nähdyiksi ja kuulluiksi, Jessica toteaa.
– Nuorempana en uskonut näihin asioihin, vaan ajattelin, että kyseessä on ehkä tuulenvire tai jotain muuta. Mutta 19 vuotta sitten tapahtui jotain, jota en voinut enää pitää sattumana. Asun puolisoni kanssa vanhassa asunnossa, jonka paikalla on ollut entisaikoina vilkas läpikulkureitti. Nykyään tiedän, että talon paikalla on paljon jäännösenergiaa, ja olemme tutkineet henkimaailmaa niin kauan, etten enää oikeastaan pelkää henkiä, Jessica kertoo.
– Muutettuani puolisoni luokse asumaan katselin myöhään televisiota olohuoneen divaanilla istuen. Oli jo sen verran myöhäistä, että lapset olivat nukkumassa. Havahduin siihen, että joku pitelee minua vyötäröstä kiinni, ja tajusin, että edessäni pitäisi olla jonkun, mutta siinä ei ollut ketään. Tunne kesti muutaman minuutin. Silloin se oli myös pelottavaa. Puolisoni oli yövuorossa, mutta pystyy töissään joskus vastaamaan puhelimeen, ja silloin soitin hänelle paniikissa, Jessica muistelee.
Tapahtuman jälkimainingeissa Jessica perusti henkimaailman tutkimiseen erikoistuneen harrasteryhmänsä Ghost Investigatorsin, joka on toiminut nyt seitsemän vuotta.
– Ensimmäinen tutkimuskohde oli meidän oma talomme, Jessica naurahtaa ja kertoo löytäneensä kodistaan useampiakin henkiä. Osa hengistä on muuttanut taloon itsenäisesti, jotkut on kutsuttu asumaan Jessican kotiin.
– Harrastan myös nukkeja, joihin on kiinnittynyt jokin henki. Niitä minulla taitaa olla jo yli 80, Jessica laskee ja kehottaa käyttämään intuitiota työvälineenä, jos haluaa löytää esineen, jota henki pitää kotinaan.
Jessica havainnoi henkimaailmaa laitteillaan ja omilla aisteillaan. Häntä ajaa tutkimuksissaan ennen kaikkea halu yrittää selvittää omia ja muiden ihmisten selittämättömiä kokemuksia. Myös uteliaisuudella on oma osansa tutkimuksissa.
Kuluneiden vuosien aikana Jessica on onnistunut tallentamaan henki-ilmiöitä niin Salon seudulla kuin kauempanakin. Hän on päässyt tutkimaan ilmiöitä niin Åbo Svenska Teaterissa, museokohteissa kuin yksityiskodeissakin.
– Teimme livelähetystä yhdessä Haunted Finland -ryhmän kanssa Lahden Hennalan sotilaslääketieteen museossa. Museon historia ajoittuu 1900-luvun alkuun. Tutkimuksessa tulkittiin, että ullakolla on henki jumissa, ja kun pyysin henkeä ottamaan minua kädestä kiinni, tunsin kädessäni jäätävää kylmyyttä. Hengen saattelun jälkeen kuulin omin korvin ikkunan paukahtelut, ullakon oveen koputukset ja sitten juoksuaskeleet ullakolta, jossa ei voi edes kävellä, koska siellä on pelkkää villaa eikä lainkaan lattiaa pientä oven edessä olevaa neliömetrin kokoista aluetta lukuun ottamatta. Myöhemmin tutkimuksen jälkeen kotona kuulin videon taustalta laulun, rukoilun tai puheensorinan kaltaista ääntä, Jessica kuvailee.
– Oma suhtautumiseni kuolemaan on muuttunut. Enää kuolema ei tunnu niin pelottavalta, Jessica sanoo.
Hän neuvoo ihmisiä suojaamaan itseään esimerkiksi kristalleilla, jos kotona asustavat henget mietityttävät. Suojaavia kristalleja voivat olla esimerkiksi musta turmaliini tai tiikerinsilmä.
Jessican mukaan henkien tutkimustilanne pyritään pitämään mahdollisimman objektiivisena, ja ennen tulkintojen tekemistä kaikki luonnolliset syyt aistimusten ja ilmiöiden taustalla huomioidaan. Saattoiko veto aiheuttaa ikkunan äkillisen sulkeutumisen? Kuuluiko laulu muualta talosta? Saattoiko joku ihminen aiheuttaa herkän laitteen laukeamisen?
Kun nämä syyt on suljettu pois, voidaan todeta, että paikalla oli henki.
Jessican mukaan henkimaailman tutkimiseen liittyy yhä tabuja. Kaikki eivät ole valmiita uskomaan henkiin tai aaveisiin. Sosiaalisessa mediassa joutuu myös kohtaamaan ilkeyksiä, joskin Jessica kokee, että kulttuuri on viimeisen vuosikymmenen aikana tullut vastaanottavaisemmaksi henkimaailmaan liittyville asioille.
Viittaukset Ghostbusters-elokuviin lähinnä naurattavat Jessicaa.
– Kerran meiltä kysyttiin ihan vakavalla naamalla, ettemmekö ottaneetkaan niitä haamuimureita mukaamme, Jessica hihittää.
Jonna Hellberg-Pitkänen
