Yleisurheilun Hippo-kisoja on järjestetty niin kauan, että ihan varmaa tietoa ensimmäisistä kilpailuista ei ole helppoa löytää. Ilmeisesti kuitenkin jo 70-luvulla on Osuuspankki-ryhmittymä järjestänyt tapahtumaa, joten nykyisten kilpailijoitten isovanhemmat ovat olleet silloin osallistumassa; nyt he olivat päässeet kannustusjoukkoihin.
Sarita ja Mikko Silvennoisen tyttäret ovat kumpikin ensimmäistä kertaa juoksemassa kilpaa.
-Hilda on nyt kuusi vuotias ja Katri kolme. Yhteiskuvan saaminen saattaa olla haasteellista, sillä Hilda pyörii päiväkotikaverinsa kanssa jossain ja Katri on käynyt varmaan kymmenen kertaa halaamassa Hippoa. Olen yrittänyt kyllä sanoa, että muittenkin pitää päästä Hippoa morjestamaan, nauraa Sarita.
Kisojen maskotti Hippo, joka on virtahepohahmo, on jatkuvasti lapsikatraan ympäröimänä ja siliteltävänä. Ilma on lämmin ja aurinkoinen, joten karvapuvun sisällä on taatusti hikistä!
-Itse en ole oikein koskaan ollut innostunut urheilemaan kilpaa, olen huono häviäjä. Tykkään kyllä seurata urheilua, sanoo luomuviljelyn ohella agrologiksi opiskeleva Sarita.
Paikallinen urheiluseura, tässä tapauksessa Perttelin Peikot, on mukana kisojen järjestelyissä. Kaikki osallistujat palkitaan ja kolme parasta saa Hippo-mitalit. Palkintokorokkeen tuominen kentän laidalle saa aikaan säpinää, sitä on päästävä kokeilemaan.
Kilpailusarjojen vanhimmat ovat vuonna 2014 syntyneet tytöt ja pojat, joiden lajeina on 60 metrin juoksu ja kuulantyöntö. Nuoremmat juoksevat 40 metriä ja kuula vaihtuu pallonheitoksi. Kisojen seuraaminen on hauskaa ja jännittävää: esimerkiksi vuonna 2015 syntyneitten poikien ensimmäinen erä on niin tasainen, että melkein tarvittaisiin maalikameran kuvaa.
Tanja ja Toni Nikander ovat kannustamassa Aku-poikaansa, jonka harrastuksista yksi on selvästi havaittavissa: paidan selkämyksessä lukee Neymar Jr.
-Olen toista kertaa mukana, viime vuosi oli eka kerta. Harrastan myös jalkapalloa ja salibandya. Hauskinta on ehkä sähly.
Nuorimmat urheilijat ovat vuonna 2020 ja sen jälkeen syntyneitä ja tässä joukossa on kisojen hauskimmat ja värikkäimmät osallistujat. Osa kilpailijoista on niin pieniä, että kävelemäänkin on opittu vasta vähän aikaa sitten.
Erityistä ihailua ja kannustusta sai pieni tyttö, jonka kanssakilpailijat olivat jo maalissa kun tyttönen vielä pinkoi puolessa matkassa. Periksi ei annettu eikä keskeytetty, vaikka 40 metriä voi olla varsin pitkä matka niin pienille jaloille.
Kentän laidalla kannustamassa on äitinsä kanssa myös hyväntuulinen taapero, jonka käveleminen on vielä hieman horjuvaa.
-Hän olisi varmaan osallistunut, mutta ei hän päässyt vielä, hymyilee äiti. Ensi vuonna sitten.
Varaslähtöjä ei täällä tunneta, jollei kilpailija innostuksissaan ole puolimatkassa siinä vaiheessa kun loput osallistujat vasta odottelevat lähtökäskyä. Välillä pitää juostessa myös vilkaista, onko kaverit mukana ja se ehkä vähän hidastaa omaa suoritusta.
Kannustus ja tuuletukset maalissa ovat kuitenkin suuren maailman luokkaa!
Elina Koskinen
