Kun paikallisen kansalaisopiston kurssi-ilmoittautuminen syksyllä alkaa, salolainen Markus Moisio on valppaana.
– Maanantaista torstaisin olen illat työpäivän jälkeen yleensä aina jollain käsityöaiheisella tai vaikka valokuvauskurssilla, Moisio kertoo.
Toki myös lähialueen kurssitarjonta tutkitaan ja poimitaan kiinnostavat tärpit sopivan etäisyyden päästä.
Käsitöillä voi ratkoa käytännön tarpeita
Markuksen käsityökurssi-innostus ja käsityöharrastus alkoi kuusi vuotta sitten sähköbasson tekemisestä kurssilla.
– Ihan pienestä asti olen tykännyt tehdä käsilläni ja rakennella, hän muistelee.
Puutyökurssilla on syntynyt tuoreimpana omaan eteiseen mittojen mukaan tehty hylly, jossa erilaiset säilytystarpeet on ratkottu huolellisesti. Myös oma sänky on valmistunut kursseilla ja seuraavana kalusteena suunnitelmissa on kylpyhuoneen kaappi. Useampi itse tehty puukko on kurssilta päätynyt lahjaksi.
Kädentaitojen erilaisia kursseja Moisiolla on takana jo noin kuusikymmentä. Puutöistä ja kitaroista hän on laajentanut kursseja myös ompeluun ja nahkatöihin.
– Tykkään käsitöillä ratkaista käytännön tarpeen ongelmia. Siitä ompelukurssikin lähti, tarvitsin housut, hän naurahtaa.
Ensimmäisten housujen jälkeen on valmistunut jo neljät tai viidet housut lisää sekä monen sään takki, jossa on teipatut saumat ja omaan tarpeeseen mietityt yksityiskohdat.
– Nahkatyökurssilla tein ensin valmistamaani bassoon hihnan. Sen jälkeen vyön ja kännykkäkotelon sekä valokuvausvaljaat, koska harrastan myös valokuvausta.
Moisio nähdäänkin usein vapaaehtoisena valokuvaajana paikallisissa koripallo-, jalkapallo- tai lentopallopeleissä. Hän on käsityöharrastuksen lisäksi aktiivinen vapaaehtoinen monessa paikassa, valokuvauksen lisäksi hän osallistuu radioamatöörinä paikallisen pelastuspalvelun toimintaan.
Salon kansalaisopiston opettaja Jari Vatola sanoo Moisiosta, että hän on aina positiivinen ”käsityön sekakäyttäjä ja monitaituri”. ” Markus myös katsoo ympärilleen kurssituntien aikana, jakaa osaamistaan ja auttaa muita osallistujia onnistumaan ja saamaan elämyksiä käsillä tekemisestään”, Jari jatkaa. ”Ja mielestäni hänet voisi milloin vain nimetä myös vuoden positiivisimmaksi salolaiseksi”.
Kurssilla seura on yhtä tärkeää kuin tekeminen
– Käsityökurssit ovat minulle paikka olla kivassa seurassa mieluisen tekemisen parissa ja löytää myös kavereita, Moisio miettii.
Kotona hänen käsityöharrastuksensa rajoittuu lähinnä pieniin korjausompeluihin, kaikki muut käsityöt hän tekee kurssilla ja kurssitiloissa, joissa on myös hyvät työvälineet.
– Ei kaikilla ole kotona tilaa tai työvälineitä käsityöharrastukseen. Tällaista toimintaa pitää senkin takia tukea ja ylläpitää, että harrastaminen on mahdollista myös vaikkapa minun kaltaiselleni kerrostalokaksiossa asuvalle. Ja kursseilla sosiaalinen puoli ja seura on tekemisen ohella ihan yhtä tärkeää. Omaa vuoroa vaikka jollekin koneelle odottaessa syntyy kivoja juttutuokioita. Miksi istuisin illat yksin kotona, kun kurssilla on sekä mukavaa seuraa että merkityksellistä tekemistä.
Onko kurssikonkarilla haaveita uusista taidoista?
– No, käsityön ammattilaista minusta ei tule, mutta kurssilla käyn ja harrastan käsillä tekemistä niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä. Köyden tekeminen olisi kiva oppia, ehkä sitä seuraavaksi, ja ompelua ja puutöitä jatkan kyllä varmasti!, Moisio pohtii.
Johanna Aydemir
