Kahvipöytä on katettu Somerolla Hovilan kartanon isommalle kuistille, jonka ikkunoita värittävät lukuisat perinnepelargonilajikkeet. Ensin kuitenkin kierretään kartanon päärakennus vuodelta 1841, käydään läpi sen polveilevaa historiaa ja tutkitaan restauroinnissa löytyneitä vanhoja seinäpapereita ja tapetteja.
Päärakennuksessa vasemman päädyn daamien salongin ja herrainhuoneen jälkeen kuljemme käräjäsalin kautta talon toiseen päätyyn, hirsiseinäiseen ja tunnelmalliseen pakaritupaan. Sen leveät lankkulattiat ovat tuhansista askelista kuluneet kuopalle. Massiiviseen uuniin on mahtunut paistumaan kerralla 60 leipää.
Somerolta syntyisin oleva kartanon isäntäpari Arja ja Matti Torkkomäki kertovat tutustuneensa lukiossa ja todenneensa, että molemmilta löytyivät sukusiteet kartanoon.
– Äitini Aune Korvenojan (ent. Hovila) mies kaatui sodassa ja äiti jäi Pirjo-vauvan, eli siskoni kanssa leskeksi 21-vuotiaana, kertoo Arja. Matin isoisän sisar Edla Torkkomäki oli äitini anoppi. Äitini meni uudelleen naimisiin minun isäni kanssa, joten emme ole Matin kanssa kuitenkaan edes kaukaista sukua, hän jatkaa.
Hovilan kartanon päärakennus ehti olla 60 vuotta asumattomana ennen Arjan äidin poismenoa.
– Siksi se pelastui moderneilta remonteilta ja jäi alkuperäisasuunsa. Kartano säästyi myös huonekalujen ryöstelyltä, koska pihapiirin toinen rakennus on aina ollut asuttu, Arja kertaa historiaa.
– Testamentissaan äiti halusi varmistua, että laitamme Hovilan kuntoon. Niinpä 2008 Hovilan kartano tuli meille.
Arja on leiponut enkelipiirakkaa; marenkipohjan päällä kermavaahtoa ja puna- ja valkoherukoita suoraan kartanon puutarhasta. Se kirjaimellisesti sulaa suussa. Kahvittelun lomassa Arja ja Matti kertaavat päärakennuksen restauroinnin vaiheita.
– Olemme aina tykänneet vanhoista tavaroista ja hankkineet niitä huutokaupoista. Meille on tärkeää kartanon vanhan hengen esillä pitäminen, sanoo Arja.
– Tietoisuus historiasta ja menneestä ajasta tuo vastuuta ja yritämme olla sen arvoisia ja välittää historiaa eteenpäin, jatkaa Matti.
Remontoidessa repeytyneiden pinkopahvien alta löytyi päällekkäisiä seinä- ja kattomaalauksia.
– Saimme asiantuntija-apua ja kannustusta muun muassa Kari-Paavo Kokilta. Museovirastolta saimme kunnostusavustusta ja asiantuntemusta tiilikaton uusimiseen, ulkomaalaukseen, sekä ikkunoiden, kivikellarin ja aitan kunnostamiseen, kuvailee Arja.
– Tämä ei niinkään ole ollut remontti, vaan löytöretki menneeseen ja vanhojen aarteiden löytämisen kautta historiaan syvälle pääseminen, Matti lisää.
– Maaperää kaivaessani olen löytänyt aiempien tulipalojen nokikerrostumia, astioiden sirpaleita ja puunrungoista tehtyjä ja savella suojattuja vesiputkia, hän kertoo.
Keskustelu polveilee isäntäparin nuoruusmuistoihin ja elämänvaiheisiin. Matti on ollut koulussa Rauli Baddingin veljen kanssa samalla luokalla ja kertoo tunteneensa myös Baddingin. Arja muistelee baskeri päässä kylän raitilla kulkenutta Unto Monosta. Siirrytään työelämän vaiheisiin.
– Työskentelin 32 vuotta Finnairilla lentoemäntänä ja matkustamopalvelukouluttajana. Eläkkeelle jäätyäni, ennen Hovilan avaamista yleisölle 2011, kävin opaskoulutuksen, Arja kertoo. Sen jälkeen olen toiminut myös Someron paikallisoppaana ja järjestänyt erilaisia opastettuja retkiä asiakasryhmille, hän lisää.
Matti on valmistunut valtiotieteilijäksi Helsingin Yliopistosta.
– Olin vakuutusyhtiössä markkinointitehtävissä, hän kertoo.
– Biologia ja ympäristö ovat aina kiinnostaneet, joten suuntauduin luontotoimittajaksi. Olen kirjoittanut tai toimittanut kaksitoista luontokirjaa ja valokuvannut paljon luontoa ja perinneympäristöjä, Matti jatkaa.
Matin ottamia upeita ja osin sadunomaisiakin valokuvia on kehystettyinä kartanon seinillä. Myös Matti järjestää ohjattuja luontoretkiä, muun muassa Torronsuolle, Korteniemen perinnetilalle ja Häntälän notkoihin.
Siirrymme tutustumaan isännän omenatarhaan. Pariskunnan työnjako on selvä.
– Minä hoidan sisäkukat ja Matti puutarhan ja puiston, Arja kertoo.
Matti raivasi omenatarhan pusikoituneeseen pihapiiriin 2009. Nyt siellä kasvaa 50 omenapuuta, kaikki eri lajiketta. Saman verran puita löytyy puutarhasta Kirkkonummen kodista, jossa Torkkomäet viettävät talvet.
– Olen jalostanut ja varttanut nämä kaikki, Matti sanoo ja kertoo omenalajikkeiden liittyneen alkujaan kartanoihin ja pappiloihin, mistä ne ovat levinneet myös tavallisen kansan pihapiireihin.
Hovilan kartanossa järjestetään syyskuun puolen välin jälkeen omenapäivä, jolloin eri lajikkeita pääsee maistelemaan ja isäntä myy istuttamiaan omenapuun taimia. Matti pitää myös esitelmiä omenalajikkeista ryhmille.
Tapaamisen päätteeksi kierrämme vielä Muistojen kultaa ja nuoruuden hurmaa-näyttelyn jyhkeän kivinavetan vintillä. Kierroksella tulee vastaan esineitä ja mummolatunnelmia omasta lapsuudesta. Tänä vuonna näyttely on avoinna vain ryhmille, mutta yksittäinenkin kävijä voi päästä jonkin ryhmän mukaan. Lisäksi kartanon päärakennusta voi vuokrata perhejuhliin. Arja ja Matti hoitavat asiakastilaisuudet, esittelyt ja kartanosta ja puutarhasta huolehtimisen itse.
– Tämä ei ole meille bisnestä, vaan pikemminkin kulttuuriteko, molemmat summaavat.
Jaana Nio