Sauvossa sijaitseva Halslahden leirikeskus on toiminut protu-leirien viettopaikkana jo monen monituisen kesän ajan. Protu-leirit eli Prometheus-leirit ovat rippileirejä vastaava, mutta vakaumuksellisesti sitoutumaton aikuistumisleiri, jolla nuoret oppivat uutta niin maailmasta ympärillään kuin itsestään ja ystävistään. Leireillä keskustellaan syvällisiä ja pohditaan yhdessä elämän suuria kysymyksiä.
Tänä kesänä Halslahteen omaa protu-leiriään oli tullut viettämään 14-vuotias Liinus Anderson. Paimiosta kotoisin oleva Liinus kertoo alun olleen jännittävää kaikkien leiriläisten ollessa hänelle uusia tuttavuuksia, mutta kuinka jo ensimmäisen päivän aikana jää murtui nuorten välillä.
– En tuntenut ketään entuudestaan. Mietin ennen leirin alkamista, miten tämä mahtaa tästä sujua. Meistä tuli kuitenkin nopeasti kavereita etenkin leirin poikien kesken, hän kertoo.
Yhteensä nuoria on Liinuksen kanssa samalla leirillä 17, sekä neljä nuorta apuohjaajaa ja kaksi aikuista ohjaajaa. Leiriläisissä on niin Turun seudulla asuvia kuin tamperelaisia ja uusimaalaisiakin.
Elämänkatsomustiedon tunneilla käyneelle Liinukselle oli selvää, että hän osallistuisi protu-leirille. Myös hänen isosiskonsa on käynyt protulla aiemmin saman ikäisenä, joten kotona oli jo ajatusta siitä, mitä Liinuksella olisi omana leirikesänään edessäpäin.
– Meitä on koulussa pieni elämänkatsomustiedon ryhmä, joista kaikki yhtä lukuun ottamatta lähtivät protu-leirille. Yksi kuitenkin halusi rippikouluun, hän kertoo.
– Leiri kestää viikon ja meillä on joka päivälle ollut selkeä rytmi. Syödään tiettyihin aikoihin, ollaan paljon ulkona koko ryhmän kanssa ja meillä on ollut paljon leikkejä sekä yhdessä keskusteluja eri aiheista. Minä olen ollut joka päivä myös saunomassa ja meressä uimassakin – aika kylmää se tällä hetkellä tosin on, mutta siihen tottui, Liinus naurahtaa.
Leirielämää ja ryhmätöitä
Protu-leirit muistuttavatkin perinteisiä rippileirejä monin tavoin – uiminen, saunominen, hyvin syöminen ja yhdessäolo ovat molemmissa tärkeitä. Olennaisimmat erot liittyvät luonnollisesti leirien vakaumuksellisuuteen.
– Rippileirien tausta on kristillinen. Niillä opetetaan uskonnon perusteita, valmiita oppeja, jotka siirretään sukupolvelta toiselle. Protu-leireillä valmiita oppeja sen sijaan ei ole, vaan nuoria ohjataan muodostamaan oma näkemyksensä ja maailmankuvansa uskontoa hieman arkisemmista asioista, kertoo Halslahden leirillä Liinusta ja muita nuoria ohjaamassa ollut helsinkiläinen Petra Kontro, joka on itse käynyt sekä rippikoulun että protu-leirin.
Kontron mukaan tabuaiheita protu-leireillä ei ole, mutta vaikeampien asioiden parissa noudatetaan sensitiivisyyttä, jota se ympärilleen tarvitsee, osallistujien rajat huomioiden.
– Rohkaisemme nuoria keskustelemaan ja ajattelemaan. Esitämme kysymyksiä, joihin he saavat pohtia vastauksia. Tällä leirillä olemme tähän mennessä jutelleet esimerkiksi luonnosta ja luonnonsuojelusta, sosiaalisesta mediasta ja erilaisista riippuvuuksista. Protu-leireillä pysähdytään sellaisten asioiden äärelle, joista ei ehkä arkielämässä tule keskusteltua kovin usein, mikä on mielestäni leirien vahvuus, hän kertoo.
Protu-leirien keskustelujen tarkoituksena onkin paitsi herättää ajatuksia, myös opettaa perustelemaan näkökulmia ja arvioimaan niitä. Jokainen protu-leiri on Petran mukaan hieman erilainen leiritiimistä riippuen, mutta niiden perusrunko noudattaa Protun yhteistä kaavaa ja yhteisiä tavoitteita sekä arvoja – iloa ja hyvinvointia, yhdenvertaisuutta, uteliasta pohdintaa ja vastuullisuutta. Itsekin hyvin nuorena 20-vuotias Petra ei ole vielä ollut ohjaamassa montaa leiriä, mutta on aloittanut Protulla apuohjaajana ennen täysi-ikäisenä aikuisohjaajan paikalle hyppäämistään.
– Jatkaisin mielelläni uusille leireille, mikäli vain aikaa koulunkäynniltä riittää, yhteiskuntatieteitä opiskeleva Petra vakuuttaa.
Liinuksen mielestä protu-leiri on ollut hyvä kokemus – sellainen kuin hän odotti.
– Saatan itsekin keskustella filosofisia, jos vain sopiva puheenaihe sattuisi syntymään. Yhteisten koko ryhmän kesken pidettyjen keskustelujen ohella meillä on ollut paljon ryhmätöitä. Yksikin oli sellainen, jossa piti keksiä oma uskonto. Meidän ryhmämme keksi puhelinuskonnon, jossa nuoret ihmiset ovat ryhtyneet palvomaan puhelinjumalia. En usko, että uskontomme toimisi oikeassa maailmassa, mutta se oli hauskaa, hän tarinoi iloisesti.
– Kaikki ohjelma leirillä on vapaaehtoista. Jos jokin tuntuu siltä, ettei halua osallistua, ei myöskään tarvitse. Olemme nukkuneet kaikki päärakennuksessa samassa tilassa, joten hiukan kuumahan sinne tulee, mutta ainakin on yhteisöllistä, Liinus lisää.
Lopuksi Liinus vielä kertoo jatkavansa yhdeksännelle luokalle vain muutama päivä leirin loppumisen jälkeen. Nuori miehenalku myös paljastaa unelma-ammatikseen lentäjän – ja harrastuksekseen koripallon ja valokuvaamisen.
– Yksi leiriohjaajana olemisen parhaita puolia on nuorien omasta elämästä kuuleminen, ja millaisia ajatuksia ja kokemuksia heillä on. Vaikka en itse ole heitä paljonkaan vanhempi, on heidän elämänsä jo aika erilaista kuin omat teinivuoteni, Petra pohtii.
– Tällä Halslahden leirillä on ollut tosi ihania nuoria, heitä on ollut helppo ohjata ja he ovat tosi skarppeja. Ohjaajia tarvitaankin Protulla koko ajan lisää, jotta jokaiselle leirille tahtovalle voitaisiin järjestää mahdollisuus päästä mukaan. Sinänsä kuka vain täysi-ikäinen voi hakea koulutukseen Protun leiriohjaajaksi, vaikka ei olisi itse leiriä käynyt. Rippileirien isosia vastaavien nuorten apuohjaajien tulee kuitenkin itse olla protu-leirin käyneitä, hän vielä tarkentaa.
Aikuisillekin järjestetään omia protu-leirejä ainakin yksi kesässä – eli filosofiset keskustelut ja yhdessäolo sopii meistä jokaiselle. Sekaan siis vain, kaikenikäiset ”protuilijat”!
Melissa Koponen
