Ohjaus: Johanna Parkkinen, Lavastus, Puvustus ja tarpeisto: Pirita Lindén, Valosuunnittelu ja projisoinnit: Timo A. Aalto, Äänisuunnittelu ja graafinen suunnittelu: Marcus Lindén
Lavalla: Miksu Beets, Eemeli Henttu, Mikael Holsti, Lahja Kärkkäinen, Aaro Luukkonen, Tiitus Pietilä, Arto Salo, Esteri Seikkula, Valpuri Seikkula, sekä tallenteilla Janette Al Igidi, Leo Lindén, Kari Rantanen
Työryhmä: Maskeeraus – Nikki Bäckström, Kuiskaaja – Janette Al Igidi, Puvustusassistentti – Ainu Lindén, Lavastus- puvustus- ja tarpeistoryhmä – Ainu Lindén, Amos Lindén, Iina Urpalainen, Ilo Karabella, Äänityöryhmä – Ainu Lindén, Amos Lindén, Tekniikan ajo – Johannes Alhonen, Riiko Leino, Marcus Lindén, Somen sisällöntuottaja – Mikael Holsti, Kahvioryhmä – Iina Urpalainen, Vilja Eteläkoski, Valokuvat – Frans Rinne
Veden muisti perustuu Emmi Itärannan jo vuonna 2012 kirjoittamaan, palkittuun ja yli 20 kielelle käännettyyn Teemestarin kirja -romaaniin. Kirjaan perustuva elokuva Veden vartija ilmestyi vuonna 2022, ja on hieman hämmästyttävää, että näytelmää on vuosien varrella esitetty niin vähän: ilmastonmuutoksen kohtalokkaat seuraukset kun ovat nykyään erityisen tapetilla ja niistä saa lukea ja kuulla lähes päivittäin.
Veden muisti on dystooppinen kuvaus tulevaisuuden maailmasta, jossa osa maapallosta on asuinkelvoton ja makean veden varannot ovat ehtyneet. Armeija on pidättänyt kaikilta oikeuden vapaaseen veden käyttöön ja sääntelee tarkoin sen käyttöä vesikiintiöillä. Näytelmän keskiössä on Teemestarien sukuun kuuluva Noria, jonka haltuun uskotaan tarkoin varjeltu salaisuus makean veden lähteestä ja jonka tehtävänä on huolehtia lähteen veden riittävyydestä.
Heti ensimmäisen näyttämökuvan kohdalla vanha Tähtien sota -fani saa mielleyhtymän elokuvasarjaan, johtuen mahdollisesti puvustuksesta ja myös Esteri Seikkulan herkkäkasvoisesta Noriasta, jossa on paljon samaa kuin elokuvan prinsessa Leiassa. Mielleyhtymä vahvistuu entisestään kun armeijan tyypit marssivat näyttämölle kuin pahan Imperiumin kypäräpäiset sotilaat.
Kaarinan Nuorisoteatterin eli KaNuTen näyttämö ei ole suuren suuri, mutta yksi hienoimmista näkemistäni lavastuksista sinne on onnistuttu rakentamaan, ja sitä tukee suorastaan hengästyttävä valosuunnittelu. Näytelmän on ohjannut Salon Teatterissakin taiteellisena johtajana vaikuttanut Johanna Parkkinen, jonka upea ohjaus Kurjat-näytelmästä oli Salossa Mariankadun teatteritalon joutsenlaulu. Ohjaaja joutuu varsinkin harrastajateatterissa kantamaan isoa vastuuta kokonaisuudesta, ja Parkkinen on osoittanut hallitsevansa tuon vastuun loistavasti. Tämän produktion työryhmässä hänellä on sentään ollut apuna todella raskaan sarjan tekijät: kaikkien kolmen taiteellisesta näkemyksestä on saatu nauttia Salossakin. Lavastuksen ja puvustuksen suunnittelija Pirita Lindén on luonut nerokkaat näyttämörakenteet, jotka kehystävät ja viitoittavat tarinan kulkua hienosti. Markus Lindénin äänisuunnittelu painottuu mystiikkaan ja istuu näytelmän henkeen ja juoneen. Valovelho Timo A. Aallon suunnittelemat valot ja visuaaliset efektit ovat yksistään niin upeita, että esitystä kannattaa mennä katsomaan jo niitten takia.
Näytelmän hienoisena ongelmana on Tommi Kainulaisen laatima käsikirjoitus. Ensimmäinen näytös on juoneltaan ehjä ja soljuu vaivattomasti eteenpäin, mutta toiseen on jouduttu ahtamaan niin paljon tapahtumia, että toiminta näyttämöllä menee ajoittain kiireiseksi häsläämiseksi. Kun vielä nuorten luonnollinen puhetyyli on nopea ja varmasti ensi-illan jännityskin vaikutti asiaan, niin varsinkin Norian ja Lahja Kärkkäisen esittämän Sanjan puheesta oli ajoittain vaikea saada selvää. Esteri Seikkulan Noria oli kuitenkin nuorelta näyttelijältä hieno ja herkkäilmeinen suoritus. Nuoret miehet selvisivät rooleistaan myös hyvin: Eemeli Henttu kylmänä komentaja Tarona oli suorastaan hyytävä ja Aaro Luukkonen teemestari Niiramona tyynen asiallinen.
”Tämä maailma on tomua ja tuhkaa, mutta ei toivosta tyhjä”, sanotaan näytelmässä. Veden muisti on niitä tarinoita, joista lähes alusta lähtien tietää että tässä ei kovin hyvin käy. Palatakseni kuitenkin Tähtien sotaan ja prinsessa Leiaan, niin yksi elokuvista päättyy prinsessan sanoihin: ”He lähettivät meille toivon”.
Elina Koskinen
