Syyskuun alussa Someron Syreenisalissa aloitti aloittelijoiden bridgepelikerho. Viikoittain, torstai-iltaisin siellä kokoontuvat myös pidempään korttipeliä pelanneet.
-Olemme kokoontuneet pelaamaan jo noin 20 vuotta, kertoo pelikerhon ohjaaja Varpu Honkakoski.
-Tikkipeli on kehittynyt jo 1500-luvulla twistpelistä, josta 1800-luvulla tuli erittäin suosittu peli. Varsinkin Venäjällä peli tuli hyvin suosituksi ja sitä kutsuttiin nimellä biritch. Peli levisi Yhdysvaltoihin ja Englantiin ja nimi muuttui bridgeksi. Nykymuotoinen bridge kehitettiin vuonna 1925 ja se rantautui Suomeen 1930-luvulla, jolloin perustettiin Suomen Bridgeliitto, hän kertoo lajin historiaa.
Vaikka osallistujat ovat olleet pääasiassa iäkkäämpiä, kerho on tarkoitettu kaikille ja nuoria pelaajia toivotaan mukaan.
-Bidge on yksi maailman vaikeimpia korttipelejä ja vaatii paljon päättelyä ja muistamista, Varpu kuvailee.
-Olen aina tykännyt korttipeleistä. Nuorena veljeni kutsui minut Santahaminan upseerikerholle pelikurssille ja sille tielle jäin. Nykyisin pelaan lähes päivittäin, joko paikalla olevien ihmisten kanssa, tai netissä joko koneen tai ihmisten kanssa.
Tavalliselle ihmiselle korttipeli voi olla tuttu vain Hercule Poirot-elokuvista, joissa murhakin on ratkennut pelin avulla. Peli on kuitenkin tunnettu ympäri maailman. Suomen Bridgeliitto on olympiakomitean jäsen ja kuuluu maailman bridgeliiton alaisuuteen. Laji on myös osallistunut älyolympialaisiin, jotka pidetään tavallisten olympialaisten yhteydessä.
Tällä kertaa Syreenisalissa on viisi pöydällistä pelaajia, neljä pelaajaa kussakin pöydässä. Osa pelaajista on tullut tänne Salosta. Bridgeä pelataan pareittain ja toisiaan vastapäätä pelaavat parit vaihtavat kolmen korttipelikierroksen jälkeen pöytää niin, että kaikki pelaavat kaikkien kanssa. Joka pöydässä merkitään taskulaskimen näköiselle koneelle, kuka on pelinviejänä ja ketkä puolustavat. Kun jako on pelattu, tulos merkitään koneelle ja tiedot siirtyvät näkyviin huoneessa olevan tietokoneen ruudulle. Kone laskee pisteet ja kertoo, mikä pari lopulta voittaa.
-Mitä enemmän pari pelaa keskenään, sitä paremmin he oppivat tuntemaan toistensa ajatuksia ja pelistrategioita. Peliä voi pelata myös pienemmällä porukalla neljästään, kertoo Varpu.
Anna-Liisa Hiuspää kertoo pelanneensa bridgeä ainakin viisitoista vuotta.
-Täällä pelatessa saa ihmiskontakteja ja piristystä elämään. On mahtavaa lähteä kotoa tuulettumaan, hän kuvailee.
Hannu Nokka on harrastanut pelaamista kolme vuotta.
-Koskaan ei tiedä miten käy. Vaikka pelaisi oikein, voi silti hävitä, hän kuvaa pelin jännitystä.
Mervi Mikkola kertoo käyttävänsä pelaamista aivojen nollaamiseen työasioista.
-Tässä on opittava laskemaan kortteja ja todennäköisyyksiä, mikä vaatii keskittymistä, hän perustelee.
-Lähdin mukaan katsottuani brittisarjoja, joissa pelataan bridgeä ja juodaan sherryä herrasmiesten seurassa, hän nauraa.
Pelaaminen on samanhenkisille ihmisille oma maailmansa.
-Kesäaikaan Somerolle tulee pelaajia kauempaakin, kuten Hämeenlinnasta ja Helsingistä, kun illat ovat valoisia. Suomen huiput saavat kutsuja tulla pelaamaan eri mantereille, Mervi jatkaa.
Varpu kertoo myös hakeutuneensa pelaamaan työmatkoillaan eri maissa paikallisille bridgeklubeille.
-Menee minne tahansa, aina löytyy bridgekerho, josta saa uusia tuttavia, hän iloitsee.
Varpu kertoo saaneensa pelaamisharrastuksestaan niin paljon sisältöä elämäänsä, että haluaa jakaa oppiaan yhä uusille ihmisille.
-Käyn Someron lisäksi myös Lehmirannan lomakeskuksessa vetämässä kursseja, minne tulee osallistujia ympäri Suomea. Teemme myös bridgematkoja. Lokakuussa 36 henkeä lähtee pelaamaan viideksi päiväksi Pärnuun. Pelaamme siellä sekä keskenämme, että pärnulaisten kanssa.
Jarmo Laakso kertoo pelanneensa bridgeä yli 50 vuotta.
-Kuulun Suomen Bridgehallitukseen ja pelaan kolmesta viiteen kertaa viikossa. Pelaamista oppii pikkuhiljaa. On helpompaa, kun oppii oman parin kanssa saman järjestelmän, joka tukee pelaamista, hän kertoo.
-Tämä peli pitää aivot kunnossa. Meidän kerhossamme vanhimmat pelaajat olivat 102-vuotiaita, hän jatkaa ja lisää: Suomessa on vähän yli tuhat rekisteröitynyttä pelaajaa. Lisäksi on pelaajia, jotka eivät kuulu mihinkään kerhoon. Heitä on useita tuhansia. Peliharrastuksesta on hyötyä yksinäisille ihmisille. Muutamassa koulussa bridgen voi ottaa valinnaiseksi aineeksi.
-Lähtisin markkinoimaan tätä nuorille, esimerkiksi kouluihin ja matikkakerhoihin, jatkaa Mervi.
Suomessa bridgeä ei pelata rahasta, eikä pelaamiseksi tarvita mitään jäsenyyksiä, ellei osallistu Bridgeliiton järjestämiin kisoihin.
-Isompien kaupunkien bridgekerhoilla pelataan vakavammin ja hiljaa ja kommunikoidaan pelkillä korteilla. Somerolla on vapaamuotoisinta pelata. Täällä on pelin lomassa jutustelua ja olemme haluttu pitää tämä leppoisana paikkana, Mervi kuvailee.
Syreenisalin tiskille on katettu kahvit leipomuksineen.
-Minä yleensä leivon, kertoo Helena Hänninen. -Jos haluaa kahvitella, se maksaa kolme euroa ja pelikerta kaksi euroa. Missä näin halvalla saa harrastaa mitään, hän huudahtaa.
Kahvitaukoa tosin ei malteta pitää, vaan kukin hakee tarjoilut ja nauttii ne pelin lomassa. Pelaaminen vie mukanaan.
Jaana Nio
