Halikon Pikkupappilaan on kerääntynyt perheitä, joilla on monen ikäisiä lapsia. Perheitä kuitenkin yhdistää se, että kaikissa perheissä on kaksoset, sillä kyseessä on monikkoperhekahvila.
Kahvilan toiminta on tuoretta: sen ensimmäinen kerta oli maaliskuussa ja tapaamisia on kerran kuussa.
Tällä kertaa paikalle tulleet perheet ovat kahvilassa ensi kertaa, sillä he näkivät ilmoituksen Facebookissa.
Tiialla ja Aleksilla on 2,5-vuotiaat kaksoset Eevi ja Eetu ja 5-vuotias Aada.
Aada tykkää olla isosisko ja osaa huomioida sisarukset.
-Kaupassa Aada ottaa herkun kaikille, kun taas kaksoset muistavat kauppareissulla toisensa. Heitä täytyy muistuttaa, että ottaisivat Aadalle herkun myös, Tiia-äiti antaa esimerkin.
Kaksoset tulivat vanhemmille yllätyksenä ja tohinaa on riittänyt.
-Siinä hetkessä olisin varmaan pyörtynyt, ellen olisi ollut jo makuullaan, Tiia muistelee ja Aleksi muistaa, että tilanteessa piti tarkistaa, ettei ollut tulossa kolmosia.
Kaikki kolme sisarusta on puettu samanlaisiin raitapaitoihin.
-Se helpottaa huomattavasti omien tunnistamista, Tiia nauraa.
Sirje ja hänen 4-vuotiaat kaksospoikansa Luka ja Rufus nauttivat leikkipaikasta.
Perheessä osattiin odottaa kaksosia.
-Molempien suvuista löytyy kaksosia ja näin raskauden alussa enneunen kaksospojista. Vaikka ultrassa oltiin pitkään epävarmoja toisen vauvan sukupuolesta, tiesin, että meille tulee kaksi poikaa, Sirje hymyilee.
Rufus on veljeksistä ujompi, mutta Luka tukee häntä hienosti haastattelun aikana, mikä on poikien käytökselle tyypillistä.
-Minusta on kivaa, että on kaksonen. Me leikimme paljon yhdessä. Rufus tykkää kotileikeistä, Luka kertoo.
Perhe on osallistunut aiemminkin Turun Seudun monikkoperhe ry:n tapahtumiin.
Eveliina ja Werner ovat tulleet kahvilaan mukanaan kohta kaksi kuukautta täyttävät kaksosensa, jotka saavat pian nimet. Kaksoset olivat tuoreille vanhemmille yllätys.
-Sen jälkeen, kun saimme tiedon kaksosista, raskautta seurattiin tarkasti. Heillä oli nimittäin yhteinen istukka, Eveliina muistelee.
Pienet pojat ovat siis identtiset kaksoset, mutta erojakin heistä löytyy.
-Toinen on temperamenttisempi ja toinen syö enemmän. Onneksi he kuitenkin elävät samassa rytmissä, tuore äiti huokaa.
Eveliina ja Werner juttelevat kahvilaa pitävän Anniinan kanssa, jolla itsellään on kahdeksan kuukauden ikäiset kaksospojat. He kyselevät, mitä tulevaisuus tuo tullessaan seuraavina kuukausina.
Anniina halusi perustaa Saloon monikkoperheiden kahvilatoimintaa, koska lähimmät tapahtumat ovat Turussa.
-Tämä on kuin harrastus. Olen aiemminkin pitänyt vertaistukiryhmiä vanhemmille ja osallistunut myös muuhun vapaaehtoistoimintaan, joten sellainen on entuudestaan tuttua, hän kertoo.
Ehdotus Salon kahvilasta otettiin Turun Seudun monikkoperheet ry:ssä ilolla vastaan. Seurakunta tarjoaa kahvilalle tilat ja MLL sponsoroi tarjottavat kahvin, mehun ja pientä makeaa.
-Kaipasin itse monikkoperhetoimintaa tänne lähemmäs ja uskoin, että niin muutkin. Meitä on Salossa ehkä vähän, mutta Turkuun on pitkä matka. Minusta myös arki-ilta on ajankohtana mukavampi kuin sunnuntaiaamu, Anniina sanoo.
Kahvilassa rakennetaan suhteita, joista voi tulevaisuudessa muodostua Salon monikkoperheyhteisö. Sitä Anniina ainakin toivoo.
-Katsotaan, miten tämä kahvilatoiminta lähtee käyntiin ja kehitetään toimintaa siitä, Anniina hymyilee.
Tietoa monikkoperhekahvilan toiminnasta löytyy Salon seurakunnan kotisivuilta.
Nelli Spännäri
