Somerniemen English Clubin vetäjä Hannu Lehtimäki kiteyttää näppärästi englannin kieleen ja sen puhumisen harjoitteluun keskittyvän kerhon taustat:
-Asuin Someron keskustassa 30 vuotta ja kävin siellä kansalaisopiston englannin kielen ryhmässä. Muutin Somerniemelle kuusi vuotta sitten ja aloin kysellä sieltä tiloja paikalliselle ryhmälle. Oinasjärven koulun rehtori on hyvin joustava ja on antanut koulun tilat käyttöömme. Tapaamme kerran viikossa, yleensä keskiviikkoisin, mutta jos WhatsApp-ryhmässämme ilmenee, ettei porukka pääse silloin tulemaan, voimme vaihtaa päivää. Ryhmä on maksuton ja perustuu täysin vapaaehtoisuuteen, Hannu kertoo.
Ryhmä on kokoontunut vuoden 2023 syksystä lähtien. WhatsApp-ryhmässä on viitisentoista ihmistä, aktiiveja kävijöitä alle kymmenen. Paikallisissa Facebook-ryhmissä tapaamisista ilmoitellaan säännöllisesti ja kuka tahansa on tervetullut mukaan.
-Aika rento meininki meillä on. Alkuun kehittelin tapaamisiin ohjelmanumeroita, kuten levyraatia, mutta nykyisin keskustelu on vapaamuotoista ja rönsyilevää. Kaikki voivat esittää ideoita, mistä puhutaan, hän kertoo.
-Itse jäin eläkkeelle viime vuoden alusta. Työssäni metsäasiantuntijana Metsähoitoyhdistyksellä en englantia tarvinnut. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut kielistä ja luin lukiossa venäjää ja saksaa. Nyt haluan ylläpitää kielitaitoani. Tämä on taito, josta on hyötyä matkustaessa, Hannu vakuuttaa ja lisää:
-Monelle tekee hyvää mennä vähän epämukavuusalueelle, että joutuu harjoittelemaan puhumista. Ihmisillä on ujoutta ihan turhaan, että kehtaako tulla mukaan.
Oppimista keskustellen
Tällä kertaa paikalla on viisi osallistujaa. Pariskunta Eija ja Rick ovat asuneet aiemmin Keniassa ja Tansaniassa ja nyt kymmenen vuotta Pusulassa Koisjärven kylässä.
-Pusulan Salessakin puhutaan englantia; siellä on tosi hyvä palvelu, Eija kiittelee.
Rick ei puhu suomea ollenkaan ja kertoo ymmärtävänsäkin sitä melko vähän.
-En kuule kovin hyvin, mikä vaikeuttaa suomen kielen oppimista, hän selittää.
Somerniemellä asuva Kristiina on yksi ryhmän vakikävijöistä.
-Työskentelin aiemmin Nummelan neuvolassa, missä käytin englantia asiakkaiden kanssa. Somerolla tarvitsen sitä nykyisin melko vähän. Halusin jonkun harrastuksen ja näin Facebookissa ilmoituksen tästä ryhmästä, hän kertoo.
-Minäkin näin ilmoituksen Facebookissa ja halusin harjoittaa englantiani, komppaa Nummella asuva Alisa.
Somerolainen Jani kertoo käyneensä jo Someron kansalaisopiston ryhmässä.
-Nyt olen käynyt puolitoista vuotta tässä ryhmässä. Kirjoitan paljon sähköpostiviestejä englanniksi, mutta en ole kovin hyvä puhumaan. Joudun pyytämään täällä välillä muilta apua, kun en tiedä jotain sanaa, mutta tässä ryhmässä siitä ei tarvitse stressata, hän vakuuttaa.
-Hannu toimii tapaamisissa ohjaajana ja huolehtii siitä, että kaikilla on mahdollisuus puhua, eivätkä vain samat ihmiset ole äänessä, Eija kertoo.
-Kenenkään ei kuitenkaan ole pakko puhua mitään, jos ei halua. Voi myös vain kuunnella keskustelua, Jani lisää.
Rick kertoo, että ryhmän jäsenistä on tullut ystäviä.
-Tapaamisten välissä laitamme Whatsapp-ryhmään valokuvia ja kuulumisiamme, Jani lisää.
-Pelkkä puhuminen ilman ohjelmanumeroita riittää meille. Puhun päivittäin netissä englantia ympäri maailmaa sijaitsevien ihmisten kanssa, mutta tämä ryhmä antaa minulle sosiaalisuutta arjessa, Rick jatkaa.
Mistä tapaamisissa sitten puhutaan?
-Mistä ei puhuta, Rick huudahtaa.
-Ollaan kerrottu taustoistamme ja harrastuksistamme, sekä elämämme tapahtumista. Terveydestä, ruuasta, luonnosta ja tästä pienestä koulusta, kuinka se voi jatkossa selviytyä, Eija luettelee.
-Vaikka uskonto ja politiikka ovat arkoja aiheita, joita pyritään välttelemään, olemme puhuneet niistäkin, Rick lisää.
-Meillä kaikilla on hyvin erilaiset taustat ja mielipiteet ja se on tämän ryhmän rikkaus, Eija jatkaa.
Koulun ollessa kiinni loma-ajalla tapaamisia on järjestetty osallistujien kotona.
-Olemme tavanneet Hannun luona Heron myllyllä, Eijan ja Rickin kotona ja käyneet Kristiinan luona ihastelemassa koiranpentuja, ryhmäläiset kertovat.
-Ei aina tarvita jotain järjestävää organisaatiota. Suomessa on paljon yksinäisiä ihmisiä. Miksi emme siis olisi itse aktiivisia ja vain kokoontuisi yhteen juttelemaan tai tekemään vaikka linnunpönttöjä, Eija pohtii.
Tavalliselle suomalaiselle kynnys englannin puhumiseen voi olla korkea.
-Minun englantini ei ole kovin hyvää, mutta opin sitä täällä koko ajan, Alisa hymyilee.
-Meillä on hauskaa ja nauramme paljon. Täällä ilmapiiri on sellainen, ettei kenenkään tarvitse hävetä, Kristiina vakuuttaa.
Ja siltä tosiaan tuntuu; Hannun kanssa on puhelimessa sovittu, että haastattelun voi tehdä suomeksi, mutta koko keskustelu on kuin huomaamatta sujunut englannin kielellä.
Jaana Nio
