Terhi Varjorannan vapaa-aika kuluu usein kirjojen parissa.
– Luen vuodessa keskimäärin kahdeksankymmentä kirjaa.
Varjorannan mukaan nautinnollinen lukuhetki syntyy hyvästä kirjasta, sohvasta ja takkatulen lämmöstä. Kesäisin hän muuttaa riippumattoon lukemaan. Varjoranta on lukenut paljon lapsesta saakka. Kirja on tarjonnut hänelle oman tilan, jonne uppoutua.
– Olen aina ollut kirjojen ahmija. Voi olla, että lasteni ollessa pieniä välillä vähän katosinkin kirjoihin, Varjoranta tunnustaa.
Lukeminen on edelleen hänelle mieluisaa ajanvietettä, ja eläkkeellä siihen löytyy mielin määrin aikaa. Vain kahta genreä Varjoranta kaihtaa, kauhua ja scifiä.
– Olin ammatiltani pappi, tai olen edelleen, sillä pappeus ei lähde ihmisestä, Varjoranta hymyilee.
– Olen myös taideterapeutti, ja niitä töitä teen edelleen, vaikka olen eläkkeellä. Sairastin rintasyövän suhteellisen nuorena, olin silloin 45-vuotias. Se oli minulle aikamoinen elämänkriisi. Kun syöpä parani, tilalle tuli burn out. Työni oli vaativaa, joten lopulta masennuin ja uuvuin. Silloin sain apua taideterapiasta, ja myöhemmin opiskelin alalle, Varjoranta kertoo.
Sen lisäksi, että Varjoranta edelleen vetää ekspressiivistä taideterapiaa, hän luotsaa Kemiössä myös lukupiiriä.
– Tämän lukupiirin perin ystävältäni. Hän aloitti tämän, mutta muutti myöhemmin saarelta pois. Tämä ryhmä on niin mukava! Lukupiiri kannustaa minua tarttumaan sellaisiinkin kirjoihin, joita en välttämättä olisi muuten tullut lukeneeksi. Hiljattain luimme Anni Kytömäen Mirabeliksen. Se oli suurenmoinen kirja! Keskustelimme siitä, miten paljon kirjailijan täytyy tehdä tutkimustyötä kirjoittaakseen niin kuin Kytömäki kirjoittaa. En ole aiemmin lukenut hänen töitään, mutta alan ehdottomasti lukea muitakin Kytömäen teoksia, ihastuin niihin niin! Yhdessä lukiessa peilaa tekstejä aina myös omiin tunteisiin ja elettyyn elämään. Näin opimme tuntemaan toisemme ja puhetta syntyy usein muustakin kuin kirjallisuudesta.
Kirjavinkkejä Varjoranta nappailee paitsi lukupiiristä, myös kirjallisuusblogeista ja lehtien kirja-arvosteluista. Varjorannan suosikkikirjoja ovat Pirkko Saision ja Sirpa Kähkösen teokset.
– Joskus, kun kirja loppuu, minun tulee ikävä sen henkilöitä. Varsinkin Saision autofiktiivisiä teoksia luen monesti uudelleen. Ne ovat riittävän pitkiä, ja siksi niihin on hyvä uppoutua. Makustelen lauseita, hulahdan kirjan maailmaan ja luen oikein hitaasti, Varjoranta tuumailee.
Hän arvioi, että lukee vuodessa noin 80 kirjaa.
– Näin eläkkeellä minulla on kaikki mahdollisuudet lukea niin paljon kuin suinkin jaksan, Varjoranta iloitsee.
Mieluiten Varjoranta tarttuu fyysiseen kirjaan, mutta hänen käsissään kuluu myös sähköisiä e-kirjoja.
– Äänikirjoja kuuntelen lähinnä autossa, silloin pitkä matka kuluu paljon joutuisammin, Varjoranta vinkkaa.
Kemiössä Varjoranta on asunut jo 30 vuotta.
– Asuin nuorena Helsingin seudulla ja siellä yksi tärkeimmistä paikoistani oli Kallion kirjasto. Kun etsimme kesäpaikkaa, Kemiön hieno kirjasto ja sen kattava aineisto oli minulle yksi syy jäädä paikkakunnalle. Voi sanoa, että jäin tänne vähän vahingossa, mutta olen viihtynyt täällä hyvin. Saariston senioreiden kanssa teemme retkiä, käymme syömässä ja konserteissa. Yhteisöt ovat minulle tärkeitä, vaikka välillä ihmisen täytyy olla myös yksin, Varjoranta pohtii.
Jonna Hellberg-Pitkänen
