Petteri Rättö on asunut lapsuutensa maatilalla kuuden vuosikymmenen ajan.
Pihapiiri muodostuu omakotitalosta, konehalleista ja vajoista, ja se rajautuu vehreisiin peltoihin. Äänimaisema on hiljainen: tuuli suhisee pihan puissa ja useat lintulajit lurittelevat samaan aikaan säveliään.
– Missä muualla voi olla näin rauhallista? Rättö kysyy.
Hän on oikeutetusti ylpeä myös kotikylästään Kurajoesta, joka levittäytyy Perttelissä Somerontien molemmin puolin aina Kuusjoelle saakka. Kylä tarjoaa Rätölle juuret, lapsuusaikaiset ystävät, verkoston, joka ei jätä pulaan, sekä mielekästä toimintaa kyläyhdistyksen puheenjohtajana.
– Perttelin pohjoinen pienviljelijäyhdistys on noin 100 vuotta vanha, Rättö huomauttaa.
Kurajoen alueella on oikeastaan monta pientä kylää. Maa on myös ikivanhaa, ja alueen maisemat ovat valtakunnallisesti merkittäviä.
Rättö kuvailee itseään sekä metallialan ammattilaiseksi että pienviljelijäksi. Moniyrittäjyys on melko tyypillistä nykypäivän maaseudulla, sillä ajan hammas on purrut myös maaseudun infrastruktuuriin.
– Kyläyhteisössä huomaa, että täällä on ihmisillä osaamista todella laajalla skaalalla, ja tapahtumia järjestettäessä jokaisen osaaminen tulee näkyviin. Kyläyhdistyksen toiminnassa parasta on se, että saa kanavoida ihmisten osaamista ja kiinnostuksen kohteita sekä tutustuttaa kyläläisiä toisiinsa, Rättö sanoo.
Ja niinhän se on, että ihmiset tekevät kylät.
Kurajoella on vuosikymmenien mittaan tapahtunut monenlaista.
– Tapahtumat ovat tärkeitä, sillä ne tuovat ihmisiä yhteen. Olemme järjestäneet kylän alueella Kurarockia ja Metsäkirkkoja. Nyt olemme osallistuneet myös valtakunnalliseen Avoimet kylät -tapahtumaan, Rättö listaa.
– Tapahtumia tehdessä ei mieti työstressiä, Rättö huokaa.
Viime lauantaina järjestettyyn valtakunnalliseen Avoimet kylät -tapahtumaan osallistui yli 500 kylää eri puolilta Suomea. Tapahtumassa pyritään tekemään maaseudun elämästä näkyvämpää. Kylät ovat avoinna vierailijoille, mutta nimellä voi olla myös syvempi merkitys: kylien on oltava avoimia muutokselle.
– Kurajoella eletään yhteisöllistä elämää. Mielestäni yhtenäisyyttä ja yhteisöllisyyttä täytyy myös puolustaa, sillä haluamme olla yhdessä myös tulevaisuudessa. Samalla pidän tärkeänä, että muutoksen tuulet täytyy pystyä myös hallitsemaan, Rättö toteaa.
Kanssamme kahvipöydässä istuu myös Henrik Hausen, jolle Avoimet kylät on tuttu konsepti.
– Moni on varmaan pohtinut, miten kyläyhteisöön pääsee mukaan, Hausen miettii.
Hausen puhuu omasta kokemuksestaan, sillä hän on itse aikoinaan muuttanut maalaisyhteisöön Espoosta.
– Minulla ei ollut suuria vaikeuksia päästä mukaan kyläyhteisöön, sillä työskentelin lomittajana ja hoidin kyläläisten eläimiä, Hausen muistelee.
Salon seudulla Hausen on asunut nyt 13 vuotta.
Hausenin mukaan Salon seudulla on noin nelisenkymmentä aktiivista kyläyhdistystä, ja niiden yhteistyö on tiivistynyt uudessa Salon Kylät -yhdistyksessä.
– Kaikilla kylillä on omia erityispiirteitään, ja se on valtava rikkaus, Hausen sanoo ja listaa muun muassa Vartsalan merimaisemat, Kiikalan harjumaiseman ja Teijon kansallispuiston.
– Kylien elinvoima on myös kaupungin kannalta merkityksellistä, sillä noin puolet salolaisista asuu keskustan ulkopuolella. Jokaisesta asukkaasta täytyisi pitää huolta, Hausen huomauttaa.
Hausen toivoisi, että kyläläisten ja kaupungin päättäjien välillä olisi enemmän keskustelua ja että kyläläisten huolet tulisivat nähdyiksi.
– Paikalliset pitäisi ottaa mukaan päätöksentekoon, Hausen summaa.
– Nykyään Salon kyliin muuttaa paljon asukkaita luonnon ja maiseman vuoksi. Me olemme kasvaneet tähän maisemaan, ja joskus siihen ihan hätkähtää itsekin, miten upeaa Salon luonto on, Rättö ihailee.
Rättö harrastaa kuumailmapalloilua. Kun Salon seutua katsoo yläilmoista, nähdään alueen vihreys, vaihtuvat maisemat ja ennen kaikkea merenranta.
– Kyllä sitä hämmästyy, kun Vartsalasta lähtee tuulen mukana kulkemaan. Kuinka upea Salo kesällä onkaan!
Moni kyydissä ollut huokaa, että ”minäpä muutan Saloon”, Rättö nauraa.
– Kyllä minulla on sydän joka kylän puolella, Rättö lisää.
Jonna Hellberg-Pitkänen
