Veturitallin Sivuraide-galleriassa on esillä kuvataiteilija Sanni Weckmanin (1993) eri tekstiilitekniikoilla tehtyjä teoksia.
Nähtävillä on muun muassa uusi Tunniste- kuvakudossarja, jossa pohjana on käytetty taiteilijalle lahjoitettuja passikuvia.
Weckmanin mukaan passikuvissa on viehättävää, miten yksilöllisyys alkaa hävitä toiston seurauksena.
-Teen aina muotokuvia ihmisistä tai eläimistä valokuvien pohjalta. Olen tehnyt töitä perheestäni, mutta myös täysin tuntemattomista henkilöistä.
Hän kertoo suunnittelevansa teoksiaan vuosia ennen niiden valmistumista ja yhden työn tekemiseen voi kulua aikaa monia kuukausia. Teoksissa käytettävät materiaalit ovat kierrätettyjä.
-Teoksessa ”Osmo ja hevonen” on pappani hevosen kanssa, taiteilija kertoo.
Sanni kuvailee vanhoissa valokuvissa olevan aina jotakin sellaista, mistä voi tunnistaa niiden olevan historiaa.
-Minusta on myös mielenkiintoista ja tärkeää kuvata sekä tuntematonta että tuttua. Aihe toistuu teosteksteissä ja muissa. Sillä ei siis ole väliä ovatko henkilöt minulle tai katsojille tuttuja tai tuntemattomia.
Weckman kertoo vieraiden kasvojen olevan kiehtovia.
-Voit vain vilkaista valokuvaa, mutta jos jäät katsomaan sitä jonkin asian takia, voit nähdä kuvasta uusia puolia.
Tunniste-sarjan teoksissa passikuvat pääsevät esille kansien välistä ja lompakoista kokonaan uudessa kontekstissa.Työskentelyn pohjana on tasa-arvon ajatus: jokaisella ihmisellä on oikeus tulla nähdyksi.
Näyttelyn nimi ”Jälki” viittaa taiteilijan pohdintaan siitä, millaisia jälkiä jätämme itsestämme elämän varrella. Mitä meistä jää jäljelle, kun emme enää ole täällä?
Teoksissa olennaista on myös materiaalin alkuperä. Valtaosa tekstiilimateriaalista on kierrätettyä tai lahjoitettua.
Anastasia Ylitalo
