Keho ja mieli rauhoittuvat luonnossa.
Siksi luonto on luonteva paikka myös terapiaistunnoille; lintujen laulu ja iholla tuntuva tuulenvire voivat olla turvallisuutta tuovia elementtejä asiakkaan ja terapeutin kohtaamisessa, sillä luonto korostaa yhdenvertaisuutta.
Näin uskoo luontoterapeutti Satu Säilä, jonka mukaan ihmisen mieli tarvitsee luontoa ollakseen toimiva ja elinvoimainen.
-Käyn asiakkaitteni kanssa muun muassa Vuohensaaressa, jossa keskustelemme toiveen mukaan kevyesti liikkuen tai rauhaisasti istuen.
Sonja Saloriutta on kohdannut terapeuttinsa Vuohensaaressa viisi kertaa.
Saloriutan ja Säilän yhteistyö ja luottamus kulkivat jälkikäteen mietittynä samaan tahtiin kevään etenemisen kanssa.
-Ensimmäisellä tapaamiskerralla täällä luontolopulla oli lumista ja liukasta eikä lintujen laulua vielä kuulunut, Saloriutta muisteli viime viikolla alkusyksyn auringon pilkahdellessa puiden lomasta.
Vuosi sitten Espoosta Taalintehtaalle perheineen muuttanut Saloriutta yllättyi, kun uusi asuinpaikka avasi jonkinlaisen turvattomuuden tilan omassa mielessä. Vaikka perheen haave päästä kaupungin vilinästä maaseudun rauhaan oli juuri toetutunut.
-Voin aika huonosti viime syksyn. Mietin jaksanko tehdä edes yhtä työpäivää viikossa, minä joka olin työkseni ammattijärjestäjänä auttanut muita ihmisiä laittamaan heidän elämäänsä kuntoon.
Kuusi vuotta yksinyrittäjänä työskennellyt Saloriutta päätti hakea apua ja polun pää löytyi Kemiönsaaren terveyskeskuksesta.
-Kerroin lääkärille että en jaksa ja tarvitsen yrittäjänä sairauslomaa ja haluan Kelan maksamaan kuntoutuspsykoterapiaan.
Ennen päätöstä vuoden kestävästä psykoterapiasta Saloriutta kuuli Salossa järjestettävästä luontoterapiasta. Oma pitkä ja vahva luontosuhde yksinvaelluksineen Lapissa ja toisaalta pahentunut ahdistustila ja unettomuus saivat tarttumaan tilaisuuteen.
-Olen tottunut olemaan yksin omien ajatusten kanssa. Ja luonto on ollut aina sellainen turvallinen paikka johon mennä. Se ei tuomitse.
Siitä huolimatta Saloriuttaa tunnustaa miettineensä myöhemmin hyväksi osoittautunutta päätöstä kriittisesti.
-Sisäinen arvostelijani mietti, että tuleepahan vähän kallista metsäkävelyä toisen ihmisen kanssa. Onkohan tästä nyt mitään hyötyä.
-Ensimmäisessä tapaamisessa jännitti, kontrolloiva puoleni olisi halunnut heti tietää miten me etenemme, mitä minun pitää tehdä; ikään kuin omat vuorosanani.
Tapaamisia oli muutama ja Saloriutta kertoo ymmärtäneensä päästää irti ajatusmallistaan.
-Minun ei tarvitse osata etukäteen kontrolloida sitä, että mitä täällä vastaanotolla kerron ja jäsentelen. Jotenkin tuntui helpommalta päästää siitä näissä maisemissa luonnon keskellä.
Kasvatustieteiden maisteri ja luontoterapeutti Satu Säilä työskenteli ennen yrittäjäksi ryhtymistään järjestöissä ja yksityisellä sektorilla nuorten ja aikuisten ja julkisella sektorilla lasten ja nuorten psykososiaalisten palvelujen parissa.
-Ajattelin että nyt reilusti nelikymppisenä on juuri oikea hetki lähteä tekemään ennaltaehkäisevää työtä omien asiakkaiden pariin, sillä tarve sille on kokemukseni mukaan suuri.
Säilä kertoo tekevänsä lyhytterapiaistunnoissaan luonnossa aina pienimuotoisia harjoituksia asiakkaan tilanne huomioiden. Alussa ne auttavat pysähtymään ja istunnon aikana niiden avulla siirrytään aiheesta toiseen ja käsiteltävässä asiassa eteenpäin aivan konkreettisestikin, esimerkiksi kannolta kivelle, tai pusikosta polulle.
Kun ihminen tulee tällaiseen kohtaamiseen, hänen hermostonsa voi olla jännittynyt. Ajatukset ehkä murehtuvat menneessä tai tulevassa. On hyvä pysähtyä, rauhoittaa mieli ja keho.
Yksinkertaisella läsnäoloharjoituksella käydään aisteja läpi, valmistaudutaan tekemään yhdessä.
Säilä puhuu metaforien kautta luonnon eksistentiaalisuudesta; luonto on läsnä koko ajan. Luonnontilaisessa metsikössä makaava kuollut puu ei ole hyvä eikä huono ennen kuin ihminen antaa itse asialle merkityksen. Samoin on usein esimerkiksi elämäntilanteiden ja tunteiden osalta. Haastavakin tunne voi olla hyvä kannustin tarvittavien muutosten tekemiseen.
Ohuimmillaan luontosuhde näyttäytyy kehossa, jossa elämme. Tarvitsemme happea, vettä sekä ravinteita voidaksemme jatkaa elämäämme
-Luonto on läsnä jokaiselle joka hetki. Eko- ja evoluutiopsykologia tutkii mielen rakentumista ja hyvinvointia. Eksistentiaalisuus on sallivan toteavaa. Se ei määritä asioita hyviksi tai pahoiksi, vaan antaa vapauden tarkastella asioita eri näkökulmista.
Säilän mukaan luonnossakin asiat rakentuvat erilaisissa olosuhteissa erilaiseen muotoon, eksistenssiin.
-Olemme riippuvaisia luonnon tarjoamasta elinympäristöstä ja sopeudumme siihen, sillä olemmehan itsekin osa luontoa. Jokainen terapeutti tuo luonnossa toteutettavaan terapiaan mukanaan oman taustansa ja osaamisensa.
Säilä ja Saloriutta sanovat, että luonto antaa oman rauhansa käsitellä haastavia asioita, kuten vaikka riittämättömyyden tunteita.
Säilän ja psykologi Marjaana Leinon Terapiatalo Luonto painottaa toimintaansa ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön, jossa luonto toimii terapeutin työparina.
-Ajattelen tämän olevan maanläheinen tapa käsitellä tuttuja arjen haasteita, kuten stressiä, surua, ahdistusta, uupumusta tai itsetuntoon liittyviä haasteita luonnon keskellä. Luontoympäristössä keho sekä mieli rauhoittuvat luontaisesti. Ihminen rentoutuu ja pystyy selkeämmin käsittelemään haastavia kokonaisuuksia.
Sonja Saloriutta sanoo, että metsä on ollut luontevasti kolmas osallistuja tapaamisissa. Hän aloitti kesällä pitkäkestoisen psykoterapian, jossa käy kerran viikossa. Myös lääkitys helpottaa paranemista.
-Satun kanssa tehty lyhytterapia täällä luonnossa esti möykyn kasvamista liian isoksi. Pohdimme voimavarojani ja tulevaisuutta, myös omia vahvuuksiani. Sain paljon apua itselleni.
Pekka Mäenpää
