Markku nauttii vaarina olosta

Markku Määttänen myöntää, että lapsenlapset Melinda ja Melody ovat pyörittäneet isoisänsä eli vaarin pikkurilliensä ympäri.

Markku Määttänen myöntää heti haastattelun alkupuolella, että lapsenlapset Melinda (3) ja Melody (9 kk) ovat jo pyörittäneet isoisänsä eli vaarin pikkurilliensä ympäri.

– Varsinkin Melinda, joka täyttää tammikuussa neljä vuotta, on aina ollut vaarin tyttö. Melody on nyt vielä pieni, mutta tulee myös mielellään syliini. Olen ollut myös varavaari kuuden vuoden ajan 13-vuotiaalle Ellalle. Hän on poikamme Nikon puolison, Sinin, tytär. Ella kysyi minulta, voinko olla vaari myös hänelle. Olen itse lapsuudessani kasvanut poikaporukassa ja on kyllä kiva, kun lapsenlapsina on tyttöjä, Markku kertoo.

Markku ja Erja Määttäsen poika Niko asuu perheensä kanssa Helsingissä. Erja kuvailee hauskasti, mitä tapahtuu perheen tullessa vierailulle Saloon.

– Jos olen ensimmäisenä ottamassa heitä vastaan, Melinda kyllä moikkaa, mutta kiertää minut ja menee halaamaan ensin vaaria. Ja kun soittelen Nikolle tai Sinille, kohta kuuluu Melindan kysymys, ”missä vaari on”, Erja nauraa.

Markku on rakentanut Kiikalassa sijaitsevalle kesämökille hiekkalaatikon, jonka ääressä hän kertoo leiponeensa monet onnistuneet hiekkakakut Melindan kanssa. Markku arvelee, että ajan ja jakamattoman huomion antaminen ovat varmaankin juuri ne syyt, miksi Melindasta on tullut niin vaarin tyttö.

– Olen alusta lähtien ollut paljon hänen kanssaan, leikkinyt ja lukenut. Melinda on luonteeltaan iloinen ja reipas, enkä ole kovinkaan usein nähnyt häntä kiukkuisena. Melinda oli meillä viisi yötä silloin, kun pikkusisko Melody syntyi. Ensimmäisenä iltana hänellä oli vähän äitiä ikävä, mutta sen jälkeen meni kaikki tosi hyvin. Asiassa auttoi varmasti myös se, että Ellakin oli täällä, Markku sanoo.

Markulla ei ole oikeastaan lainkaan kokemusta omista isoisistään, sillä he molemmat kuolivat hänen ollessaan vielä pikkupoika. Isänsä kanssa hän muistaa tehneensä monia yhteisiä kalastusreissuja.

– Isä oli erittäin kova kalastamaan. Muistan miten istuin polkupyörän tarakalla ja menimme kalastamaan Metsä-valkjärvelle tai Muurlaan Ylisjärvelle. Kävimme talvella myös pilkkimässä Lammijärvellä. Isä toimi suutarina ja teki myös metsurin hommia. Muistan sen, ettei hän ollut paljoakaan kotona. Isä kuoli, kun olin 11-vuotias. Meitä lapsia oli kuusi, kaikki poikia. Vanhimmasta veljestäni, Martista, tuli parikymppisenä se, joka huolehti perheestä.

Markku on perinyt isältään paitsi innostuksen kalastamiseen, myös taidon käsillä tekemiseen. Hän on antanut mahdollisuuden myös Nikolle tehdä puutöitä jo pienestä saakka.

– Olen ammatiltani puuseppä ja arvelen, että kädentaidot ovat periytyneet isältäni. Annoin myös Nikolle puukon käteen, kun hän oli kuusivuotias. Hänen ollessaan ala-asteella, puukäsitöiden opettaja kysyi meiltä, onko Niko käsitellyt paljon puukkoa ja sahaa. Työkalujen käyttö oli ollut niin luonnikasta, että opettajakin oli huomannut niiden olleen aiemmin jo käytössä. Olen viettänyt Nikon kanssa muutenkin aikaa, korjasimme yhdessä esimerkiksi hänen autoaan ja asensimme siihen poppivehkeet, Markku kertoo.

Tällä hetkellä 36-vuotias Niko saapuu perheensä kanssa juhlistamaan isänpäivää Saloon. Vierailu on sovittu lauantaille.

– Nikon perhe tulee syömään tänne meille, toisena vaihtoehtona on mennä kaupungille vaikkapa kebabille. Isänpäiväkahvit juodaan tietenkin myös yhdessä. Meillä on hyvät välit keskenämme. Niko ”hjelppaa” meitä esimerkiksi tietokoneasioissa, Markku ja Erja kertovat.

Edellisten isänpäivien vietosta päätellen Markku tulee myös saamaan huomionosoituksia isoisänä olostaan.

– Kyllä sieltä jotain lahjojakin yleensä on tullut. Muistan, miten sain Nikolta joka vuosi isänpäiväkortin, jonka hän oli tehnyt päiväkodissa tai koulussa. Kortit ovat yhä tallessa, sillä Erja on säästänyt ne kaikki, Markku hymyilee.

Maritta Määttänen

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: