Vegaanius tarkoittaa elämäntapaa, jossa ei kuluteta eläinperäisiä tuotteita. Vegaanihaaste on vuodesta 2013 käynnissä ollut kampanja, joka kannustaa osallistujia syömään kuukauden verran vegaanista ruokaa. Kuukausi voi olla tammikuu, tai se voi olla mikä tahansa ajanjakso. Vegaanihaasteeseen liittyneille tarjotaan ilmaisia reseptejä sekä tietoa. Halutessaan haasteeseen osallistuva henkilö voi pyytä neuvoja tuutoreilta, esimerkiksi Perniössä asuvalta Merle Tiksiltä. Hän jakaa mielellään vertaistukea ja hyödyllisiä vinkkejä arkeen. Tiks korostaa, että haasteeseen osallistuminen ei velvoita ketään, eikä osallistujan tarvitse olla vegaani. Haasteen reseptit auttavat silloinkin, kun saat kotiisi vieraaksi maitoallergikon tai kasvisruokailijan.
-Huomasin, että olin kokannut lihaa lähinnä muille ja syönyt sitä vain, jos joku muu valmisti sen. Minusta tuntuu, että liha on vain jotain, jota syömme, koska olemme tottuneet siihen. Meille on opetettu, että leivän päällä tulee olla leikkelettä, vaikka sinne voi yhtä hyvin laittaa hummusta ja avokadoa, tofulevitettä ja vihanneksia tai maapähkinävoita. Salainen ainesosani on ripotella leipiin ravintohiivahiutaleita, Tiks vinkkaa. Tiks tietää, mistä puhuu, sillä on elänyt jo 10 vuotta vegaanielämää.
-Kun itse jätin eläintuotteet pois, huomasin, kuinka oloni keveni.
Suomessa vegaanius on helpohkoa, joskin Tiksin mukaan tuntuu hassulta, että perheen tulee käydä ravintoterapeutilla saadakseen lapselle koulussa vegaanisen ruoan, Tiks kun ei ole perheensä ainoa vegaani.
-Eihän kyse ole allergiasta tai dieetistä, vaan suosituksia mukailevasta kasvisruokapainotteisesta ruokavaliosta! Ryhtyessäni vegaaniksi olin aivan pöyristynyt, sillä minulle aukesi niin suuri makumaailma. Yhtäkkiä edessäni oli valtava kirjo erilaisia ruokia joita en ollut aikaisemmin tiennytkään. Tiks kokee, ettei ole jäänyt vegaanina mistään paitsi, vaan elämään on tullut uusia makuja.
-Anna rohkeasti aikaa uusille mauille, Tiks kannustaa. Ruokakauppaan hän kehottaa ainakin aluksi varaamaan vähän enemmän aikaa. Suomalaisia ruokakauppojen tuotemerkintöjä hän pääosin kiittelee.
-Kun kävin ruokakaupassa esimerkiksi Montenegrossa, merkintöjä oli huonosti. Onneksi Alpron tuotteita löytyy kaikkialta. Saksa ja Viro ovat vegaanille taivaita! Matkustaessani isäni kanssa kuukauden Euroopassa hänkin söi vegaaniruokaa. Isä kertoi, että tekemäni ruoka täytti paremmin kuin hänen normaalisti syömänsä liharuoka.
Vegaaninen elämä ei Tiksin näkemyksen mukaan ole vaikeaa, ellei siitä tehdä vaikeaa. Tarvitaan vain avoimuutta ja uteliaisuutta. Salon ravintoloista Tiks nostaa esiin Kanarin, jossa on hyvä vöner-valikoima.
-Miksihän ravintoloissa vegaaneille tarjotaan aina burgeria? Tiks kummastelee, ja ehdottaa burgerpihvin muokkaamista edelleen uudeksi annokseksi. Tiksille vegaanisuus on valinta, jolla hän pyrkii vaikuttamaan myös omalta osaltaan eläinten hyvinvointiin. Tiks suosittelee kiinnostuneelle lukuvinkiksi Pavel Tahkovuoren ja Benjamin Pitkäsen kirjoittamaa tietokirjaa Rakkaat eläimet, joita syömme.
-Vegaania ajatellaan jotenkin erikoisena, vaikka olen ihan tavallinen ihminen, joka ajaa autoa, käy jumpassa, ja syö sipsejä, nauraa Tiks, ja vakavoituu sitten:
-Sitä aina pohdin, että ihmiset katsovat mieluusti kuvia söpöistä eläimistä ja näemme videolta, kuinka ihmiset pelastavat vaikka lehmän kiipelistä. Lehmävideo on söpö, mutta silti ihmiset syövät nautaa. Eikö se ole ristiriitaista? Mietin, kuinka usein ihmiset pysähtyvät lihatiskillä miettimään, että tämä lihapala on joskus kuulunut elävälle eläimelle. Lihan tuotanto on myös raakaa: pieniä porsaita kuohitaan kivuliaasti vain epämiellyttävän hajun estämiseksi. Toimenpide ei vaikuta edes lihan makuun. Minä koen, että eläinten syömättömyys on kiltteyttä – sekä itselleen ja eläimille, mutta myös maapallolle, Tiks kertoo.
Eläinrakas Tiks tekee myös konkreettisia tekoja esimerkiksi kulkukoirien elämän parantamiseksi. Hän järjestää aika ajoin hyväntekeväisyys-zumban, jossa osallistuja maksaa pääsymaksunsa suoraan kohteena olevan rescue-yhdistyksen tilille, sillä pienikin teko on tärkeä. Myös perheen oma Mila-koira on sekarotuinen kodinvaihtaja, joka jäi Tiksin perheen siipien suojaan.
Jonna Hellberg-Pitkänen
