Halikkolainen Tuire Jokiniemi istuu ompelukoneen ääressä. Hän ompelee itselleen uutta mekkoa kesää varten, kuten on tehnyt jo neljäkymmentä vuotta. Käsityökurssit ovat tuoneet arkeen kaivattua vaihtelua. Käynnissä on Salon kansalaisopiston nelipäiväinen ompelulanikurssi, jonka aikana syntyy niin halipyyhkeitä, kesämekkoja kuin esiintymisvaatteitakin.
– Minulla oli jo viidentoista ikäisenä kova halu ommella. Ei minusta kuitenkaan tullut ompelijaa, mutta ompelukursseilla olen käynyt vuodesta 1986. Ennen kursseja oli joka pikkukylässäkin. Nykyään ompelemme kansalaisopiston tiloissa Ylhäistentiellä. Ompelu on mukava ja hyödyllinen harrastus, Jokiniemi miettii.
Hän on ommellut vaatteita itselleen, lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Myös hänen edesmenneen sisarensa lastenlapset ovat saaneet pukeutua Jokiniemen ompelemiin vaatteisiin. Nykyään Jokiniemi ilahduttaa ystäviään tekemällä korjausompelua.
– En seuraa muotia, vaan inspiroidun käsityölehdistä. Suomea matkustaessani vierailen kangaskaupoissa.
Jokiniemi tunnustaa, että kauniita kankaita on kertynyt jo kohtalainen pinkka.
– En kuitenkaan osta kankaita muuten kuin tarpeeseen, hän tyynnyttelee.
Ompelulanien opettajana toimiva Jenny Sainio iloitsee, kun kursseille osallistuu niin konkareita kuin vasta-alkajiakin.
– Niin, on osaajia, ja sitten on näitä ”mitä mä sitten teen” -ihmisiä, Espoosta salolaistunut Riina Salonen nauraa sydämellisesti.
– On ihanaa jakaa tietoa eteenpäin, Sainio sanoo.
– Ensimmäiset ompelulanit pidettiin vuonna 2019. Ommel-festivaaleilla oli ohjelmana ompelulanit, ja siitä inspiroituneena halusin tarjota salolaisille saman kokemuksen – vaikka täällä ei voikaan yötä myöten ommella. Mutta monta päivää putkeen voi, kuten nyt, Sainio kertoo.
– Ompelukurssit ovat viikon kohokohta. Ohjaaja on taitava ja koko ajan meidän tukenamme, kuuluu useamman osallistujan suusta.
– Jos ommellessa tulee ongelmia, Jenny osaa aina auttaa. Ja sitten, kun vaatteen saa valmiiksi, hänkin vahvistaa, että ”oli se kyllä tosi vaikea”. Mutta sitä hän ei etukäteen kerro, vaan kannustaa vain, Salonen kehuu.
Salonen muistelee ommelleensa aktiivisesti noin 30 vuotta sitten, mutta jättäneensä harrastuksen. Kaikki muuttui, kun hän sai anopiltaan Ulla Nummiselta joululahjaksi kankaan ja ompelukurssin.
– Ompelu voittaa selkäkivut, Salonen toteaa reippaasti ja kiittelee kurssihenkeä.
– Me kaikki mokailemme joskus, emmekä me koskaan naura toiselle, vaan yhdessä hänen kanssaan. Porukassa tekeminen opettaa.
Salonen ompelee usein tunikoita, mutta vaatteisiin kiteytyy myös eletyn elämän ilot ja surut. Tällä hetkellä Salosen työn alla on leninki edesmenneen ystävän tyttären hääjuhlaan. Lähiaikoina Salosen käsistä on syntynyt myös pieniä kietaisubodeja.
– Ei uskoisi, mikä määrä työtä liittyy niin pieneen vaatekappaleeseen, kun pitää työskennellä materiaalin ehdoilla, Salonen taivastelee hymysuin. Uusi kesällä syntyvä perheenjäsen ansaitsee kuitenkin vain parasta.
Ompelukurssin vetovoima piilee kurssilaisten elämänmyönteisessä asenteessa. Samalla voi täyttää vaatekaapin juuri itselle sopivilla vaatteilla. Vaikka vaatekaupat muuta väittäisivät, me ihmiset emme ole standardimallisia – ja se, jos mikä, on kauneutta.
Jonna Hellberg-Pitkänen
