Palveluista autioituneella Perniön aseman seudulla sijaitsee kätketty helmi, jonka asiakkaat ovat ilahduttavasti löytäneet. Kauniissa, suojaisassa puutarhassa tunnelma tuo mieleen viime vuosituhannen alkupuolelle sijoittuvat elokuvat ja melkein alkaa ihmetellä, missä ovat daamien pitsipäivänvarjot ja leveälieriset hatut.
– Opaliina onkin saanut nimensä jossakin vanhassa kotimaisessa elokuvassa esiintyneen suomenhevosen mukaan, naurahtaa paikan omistaja Veronika Eriksson, ja onhan nimessä myös tunnettu kattilamerkki ja liinojakin tässä hommassa tarvitaan runsaasti.
Opaliina on avattu vuoden 2012 kesällä.
– Normaalisti olemme olleet 2–3 viikkoa avoinna, vuoden 2018 kesän tosin olimme kiinni kokonaan. Tänä kesänä kahvila on avoinna peräti neljä viikkoa. Opaliinan suosio suorastaan räjähti korona-aikana ja sen jälkeen. Asiakkaat kokivat turvalliseksi ulkona kahvittelun ja väljästi sijoitetut pöydät, ja toisaalta myös kotimaan- ja lähimatkailu kasvatti suosiotaan.
Onpa virkistävää ja vaihtelevaa kuulla, että korona on johonkin liiketoimintaan vaikuttanut positiivisesti.
– Olen toiminut vuodesta 2007 ammatillisena opettajana, ja jo sitä ennen catering-yrittäjänä. Erityisesti haluan korostaa ihanan työntekijäporukan merkitystä, se on jo vuosia pysynyt samana. Monet heistä saattavat tulla Opaliinaan oman työnsä ohella tai loma-aikanaan. Keittiömestarinikin on ollut mukana jo kymmenen vuoden ajan. Ilman heitä kahvilanpito loppuisi.
Kahvilan tuotevalikoima on varsin kuuluisa, sillä eräskin tuttava ilmoitti alkavansa itkeä, jos Brita-kakkua ei ole tarjolla. Veronikaa naurattaa.
– Meillä on asiakkaita, jotka kysyvät ensimmäiseksi, että onhan mustikkapiirakkaa saatavilla. Myös toscakakku ja Manhattan’s Cheesecake ovat suosittuja. Samoin raparperijuomamme on hyvin kysyttyä. Meillä on toisinaan järjestetty brunsseja, ja ne myydään käytännössä täyteen 15–20 minuuttia sen jälkeen, kun ilmoitus on laitettu Facebookiin.
Myös puutarhan viereisessä paviljongissa on paljon asiakkaita. Ystävykset ja entiset työkaverit Maarit, Kastehelmi, Pirjo ja Kaisa ovat tulleet lounassalaatille Opaliinaan, jota he kuvailevat kauniiksi, esteettiseksi ja elämykselliseksi paikaksi. Osa heistä on käynyt paikassa ennenkin, osa on ensimmäistä kertaa. Yksi ystävyksistä ei tällä kertaa päässyt Voiku-ryhmän tapaamiseen.
– Muodostimme Voiku-ryhmän kymmenisen vuotta sitten, nimi tulee sanoista Voimauttava kuvaus. Tapaamme kyllä muutenkin, mutta toisinaan valokuvaussession merkeissä: valitsemme jonkin teeman, jonka mukaan pukeudutaan, kutsumme ammattivalokuvaajan paikalle ottamaan kuvia ja koostamme niistä kansion.
Ryhmän teemat ovatkin sitten huomattavasti syvällisempiä ja mietitympiä kuin voisi äkkiseltään päätellä.
– Rappiolla-teemaa käytiin kuvaamassa vanhassa rautatietunnelissa. Luonto-teemassa pukeuduttiin sen mukaan, miten näkee itsensä luonnossa ja kuvaussessio oli Jurmossa.
Ihastuttavassa kahvilassa voi näköjään tavata vain ihastuttavia asiakkaita.
Elina Koskinen
