On lauantai-ilta Salon Urheilupuiston Skeittiparkissa. Lämmin kesäilta täyttyy musiikista ja rullalautojen kolahduksista. Kovaäänisistä kuuluu Salon Skeittiyhdistyksen puheenjohtajan, Eppu Tujusen selostus. Hän vuoroin kertoo yleisölle temppujen nimiä, toisinaan taas kannustaa vuolaasti rampilla rullaavaa urheilijaa. Meneillään ovat Skeittijamit.
– Tunnin aikana valitaan yksi rata, jota skeittaajat vuoroin skeittaavat ja suorittavat radalla jonkun tempun. Tunnin ajaksi valitaan yksi osio skeittiparkista, jota skeittaajat vuoroin skeittaavat. Tunnin aikana valitaan parhaat itsensä ylittäjät. Emme siis palkitse pelkästään parasta skeittaajaa, vaan palkintoja jaetaan muillekin, Eppu Tujunen kertoo.
Lauantain aikana Skeittiparkissa on nähty noin sata skeittaajaa. Salossa on vireä ja laaja skeittiyhteisö, johon kuuluu monen ikäistä ja monen tasoista lautailijaa. Skeittausharrastus kuuluu myös kaikille sukupuolille.
– Kuka tahansa voi olla skeittaaja, Tujunen vahvistaa. Hän kertoo aloittaneensa rullalautailun jo viidesluokkalaisena. Aikuistuttuaan Tujunen kaipasi elämäänsä urheilua ja tie vei takaisin rampeille.
– Mietin silloin, että miksi en skeittaisi edelleen, liityin yhdistykseen ja nyt vaikeinta skeittauksessa on palautuminen ja taukojen pitäminen. Laji vie mennessään, Tujunen tunnustaa.
– Parasta skeittauksessa on uskaltaminen. Pitää uskaltaa mennä pelon yli ja luottaa siihen, että osaa, Tujunen kannustaa.
Kannustaminen ja kaverin tsemppaaminen tuntuu olevan skeittaajien kesken vallitseva piirre. Rosa Saastamoinen ja Nea Laaksonen esittelevät Saastamoisen leukaan liimattua laastaria.
– Innostin Rosaa harjoittelemaan uutta temppua, ja hän yrittikin urheasti, Laaksonen kehuu ystäväänsä.
– Lähdin ylittämään omia rajojani, mutta meninkin väärään suuntaan, ja osuin leuka edellä maahan. Nea talutti minut istumaan. Minulta meni hetkeksi näkö ja kuulo ja olin huonovointinen, mutta olo helpotti kun sain laastarin ja särkylääkettä, Saastamoinen kertoo.
– Uskallan minä vielä skeitata tämänkin jälkeen. What doesn’t kill you, makes you strong. Mikä ei tapa, vahvistaa, Saastamoinen vielä hihkaisee iloisesti.
Ystävästä huolehtiminen on kaikki kaikessa, ja skeittarin pitää kestää pieniä vammoja. Valtteri Lehtinen liukuu laudallaan pyöreää putkea pitkin, mutta temppu aiheuttaakin hänelle asfaltti-ihottumaa kyynärpäähän.
– Näitä nyt tulee joka päivä, Lehtonen kohauttaa olkiaan. Hän kertoo ihastuneensa lajiin kolme kesää sitten.
– Kerran öiseen aikaan vain tilasin itselleni laudan ja siitä se sitten lähti. Hienoa skeittauksessa on osata temppuja, sellaisiakin, joita en olisi koskaan uskonut osaavani. Aina sitä oppii jotain uutta ja tämä on myös hyvä keino saada liikuntaa. Nyt minun on otettava rauhallisemmin, sillä olen nyrjäyttänyt nilkkani, Lehtinen kertoo, ja palaa kuitenkin laudalle.
Ennen flatille kaartamistaan Lehtisellä on vielä esittää toive parempien skeittiratojen puolesta.
– Toivoisimme lämmitettyä sisätilaa, jossa olisi kunnon katto. Joskus on käynyt niin, että Steissin sisäradalla on ollut lunta.
Skeittiparkki jakautuu kahteen skeitattavan pinnanmuodon mukaan.
– Skeittiparkki jakautuu parkin puolelle, jossa näkyy kaaria ja betonia sekä flatin puolelle, jossa on asfalttia ja erilaisia temppuja varten rakennettuja kalusteita, Nea Laaksonen opastaa.
Myös Tomi Peltola on yksi illan itsensä ylittäjistä. Hän onnistui suorittamaan BS Tailsliden, eli tempun, jolla skeittilaudan takaosalla liu’utaan vauhdissa pitkin tasaista pintaa.
– Kun onnistuin siinä, niin se oli ihan huh huh! Olen harjoitellut temppua vuosia, ja vihdoin se onnistui! Peltola kuvailee itseään skeittiparkin ”hype-maniksi”, eli hänelle on ominaista kaverin tsemppaaminen ja kannustaminen. Vaikka Peltola kuvaileekin skeitanneensa niin kauan kuin kertoo muistavansa, on hänelläkin vielä uutta opittavanaan.
– Mä pidän mielelläni yllä hyvää ilmapiiriä. Positiivinen energia ja hyvä meininki on tärkeää skeitatessa. Ei ole helppoa puulaudalla rämistellä ja pysyä sen kyydissä, Peltola vielä lisää pilke silmäkulmassa.
Eppu Tujunen kertoo jutun loppuun vinkin aloittelevalle skeittarille:
– Yritä, yritä, yritä, yritä. Ja iloitse pienistäkin onnistumisista!
Jonna Hellberg-Pitkänen
