-Vistan näyttämö, eli niin sanottu talviteatterimme, täyttää kymmenen vuotta tänä vuonna. Ensimmäinen näytelmämme oli Pauliina Saloniuksen ohjaama Pesulan likat, jonka ensi-ilta Paimion Kinossa oli 2014. Silloin tilassa toimi vielä elokuvateatteri, mutta vuodesta 2017 tämä on ollut kokonaan teatterimme käytössä, kertoo teatterin tuottaja Sebastian Allén.
-Ja mää olin niin onnellinen omasta tilasta, että oikein parkusin, muistelee teatterin monivuotinen kapellimestari, laulun opettaja ja säveltäjä Outi Ollila.
Tulevana uudenvuodenaattona saa ensi-iltansa niin ikään Pauliina Saloniuksen ohjaama Kekkosen tytär ja näytelmässä nähdään kaksikin jo Pesulan likoissa mukana ollutta näyttelijää: teatterin puheenjohtaja Mira Lattu ja Linda Johansson.
Pauliina Salonius ei päässyt syksyn infoon paikan päälle, joten Sebastianin lisäksi Mira Lattu kertoi tulevasta esityksestä.
-Kyseessä on Taina Latvalan kirjoittama farssimainen yhden tilan komedia, jossa törmäytetään mennyttä Suomea ja nykyaikaa. Teksti on melko uusi, vuodelta 2020, ja se sai myös Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry:n myöntämän Lea-palkinnon. Pauliina näki esityksen Seinäjoella ja nautti siitä niin paljon, että halusi ohjata näytelmän. Teksti on kirjoitettu Etelä-Pohjanmaan murteella, mutta meillä se käännetään teatterimme pitkäaikaisen näyttelijän Timo Roosin toimesta Paimion murteelle. Tunnetun historian mukaanhan Kekkosella ei ollut tytärtä, ainakaan virallisesti. Omassa roolissani minua vanhennetaan useammalla kymmenellä vuodella, toivottavasti maskeeraaja joutuu tekemään edes vähän töitä, heittää Mira ironisesti.
Nuoret lahjakkuudet
Paimion Teatteri on toimintavuosiensa aikana kasvattanut myös nuorta sukupolvea näyttämötaiteen maailmaan: nuorisojaosto perustettiin vuonna 1998 ja vuonna 2007 toiminta laajeni lapsi- ja nuorisoteatteritoiminnaksi.
Upeana esimerkkinä tästä on kaksi lahjakasta nuorta naista, Martta Entonen ja Petra Myllyperkiö. He tutustuivat toisiinsa vuonna 2018 ollessaan mukana Suruttomat-musikaalissa, ja sen jälkeen he ovat toimineet työparina siten että Martta käsikirjoittaa ja ohjaa, Petra säveltää ja harjoittaa laulut.
-Ensi vuoden maaliskuussa tulee ensi-iltaan jo 15-vuotiaana kirjoittamani teksti Kerro, kerro kohtaloni. Se kertoo tunnettujen satuhahmojen jälkikasvusta ja sen myötä hyvän ja pahan vastakkain asettelusta: hyvikset ja pahikset eivät välttämättä halua seurata vanhempiensa polkuja. Olen muokannut tekstiä, mutta halunnut kuitenkin säilyttää lapsenmielisyyden.
-Sävellän 6-7 biisiä; osa on dramaattisia musikaalisävelmiä, joissa pääsee tulkitsemaan ja osa kevyempiä. Musiikissakin on vastakkain asettelua, enkä ajattele säveltäväni lapsille.
Martta ja Petra ovat yhdessä Esteri Seppälän kanssa perustaneet myös oman yhdistyksen, Musical Crew MODEn, joka on tuottanut kaksi menestyksekästä musiikkinäytelmää, Evakon kyyneleen ja Tulitikkutytön.
Paimion historia inspiraationa
Työparina vielä pitempi historia on käsikirjoittaja-ohjaaja Pekka Saaristolla ja Outi Ollilalla. Paimion kaupunki täyttää ensi vuonna 700 vuotta, ja sen kunniaksi järjestettiin avoin käsikirjoitushaku kesän 2025 näytelmäksi.
Pekka Saaristo, joka oli vuonna 1978 perustamassa Paimion kesäteatteria, osallistui nimimerkillä hakuprosessiin, ja niin syntyi Leiri N:o 5. Näytelmän kirjoittaminen on vaatinut valtavasti pohjatyötä ja se perustuu faktoihin.
-Suurin osa kirjoittamistani näytelmistä on käsitellyt ihmiskohtaloita historian suurissa käänteissä, kuten esimerkiksi vuosina 1981-82 esitetty Silkkikivi, joka kertoi karjalaisten asuttamisesta Paimioon. Ensi kesän näytelmä kertoo hyvin vaietusta aiheesta, internointileiristä Paimiossa.
Leirit perustettiin sodan jälkeen Liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta ja niitä oli Suomessa useampia. Leireille vietiin alun perin saksalaisia sotilaita, mutta sittemmin valvontakomission vaatimuksesta myös siviilejä. Ne oli ympäröity piikkilangalla ja sotilaita oli vartiossa, mutta mistään keskitysleireistä ei ollut kyse: asukkaat saivat ruokaa ja leireillä saattoi olla teatteriryhmiä, juhlia ja tanssia. Kaiken lisäksi täällä vartijoina oli paikallisia poikia, jotka olivat kyllästyneitä sotimiseen ja halusivat siviiliin. Heidän mielestään internoidut eivät edes olleet tehneet mitään pahaa, joten piikkilanka-aidassa oli kaikkien tuntema reikä josta mentiin sekä sisään että ulos.
Leireillä oli kuitenkin myös Valpon vakoilijoita ja leiriläiset oli luokiteltu eri asteisesti fasisteiksi. Näytelmän tapahtumat alkavat juhannusaatosta 1945 ja päättyvät vuoden 1946 maaliskuuhun.
Outi Ollila kokee Pekka Saariston oppi-isäkseen.
-Ensimmäinen yhteinen produktiomme oli Viulunsoittaja katolla kohta 30 vuotta sitten ja olenkin ehtinyt kaivata vaniljaisen piipputupakan tuttua tuoksua. Pekka tekee Leiri N:o 5:teen sanat ja minä sävellän. Näytelmään tulee, sekä sävellettyä että aikakauden musiikkia tyyliin Lili Marleen.
Elina Koskinen
