Someron Monitoimitalolla järjestetään viikonloppuna perinteiset kaksipäiväiset hyvän mielen Joulu-Ruokavamessut.
Myyntipöydistä löytyy lähialueilla käsintehtyjä ja itse jalostettuja tuotteita vaikka pukin konttiin, tuliaisiksi tai herkutteluun.
Messuille suuntaa myös Urpolan lammastilan emäntä Sari Witka.
-Ruokavassa on tullut käytyä ainakin 15 vuotta. Meillä on myynnissä suomenlampaiden ja kainuunharmasten tuotteita, kuten lankoja, shaaleja, turkistyynyjä, villapohjallisia, taljoja ja erilaisia neuletöitä, sekä lihaa säilykepurkeissa.
Uutuutena myynnissä on myös lampaan nappanahkaa.
-Meille on tärkeää, ettei mitään mene hukkaan, vaan kaikki villat ja taljat käytetään. Kaikki tuotteet myös tehdään Suomessa, joten työllistämme suomalaisia yrittäjiä, Witka kertoo.
Tuotteen valmistuminen tilalta myyntiin on vaiherikas prosessi, mikä näkyy väistämättä hinnassa. Kotimaiset, laadukkaat käsintehdyt tuotteet eivät ole parin euron tuotteita.
-Olemme lampaiden ruuan suhteen lähes omavaraisia ja kasvatamme itse heinää, kauraa, hernettä ja härkäpapua. Olemme eläinten hoidossa kiinni 24/7. Prosessia jatkavat keritsijä, villojen kuljettaja ja kehräämö, jotka myös työllistyvät ja ansaitsevat toimeentulonsa ja maksavat alvinsa, Sari kuvaa.
Urpolan tilalla kasvatetaan valkoisia, ruskeita ja mustia lampaita. Lisäksi villoja värjätään myös monen värisiksi. Emäntä kertoo harrastavansa myös kasvi- ja sienivärjäystä luonnon menetelmin.
Uuhia on satakunta ja karitsoja syntyy vuodessa noin kaksi ja puoli sataa.
-Olemme sitoutuneet säilyttämään puhtaina alkuperäisrotuja, joiden villa on laadukasta ja pehmeää.
Suomalaisten liharotuisten lampaiden villa on karkeampaa.
-Tilapuotiimme tullaan ympäri vuoden ostoksille kaukaakin, koska kaupoista löytyy pääasiassa ulkomailta, usein Uudesta-Seelannista tuotua villaa. Ulkomailla eläinten hyvinvointi ei ole samalla tasolla kuin Suomessa, missä sitä valvotaan. Meillä pidetään avointen ovien päiviä, jolloin lampolaan pääsee katsomaan eläimiä ja näkee, mistä tuotteet tulevat.
Lähituotteilla on pieni hiilijalanjälki.
-Kaikki ovat pitkäkäyttöisiä tuotteita, eikä kertakäyttökulttuuria, mikä on kuluttajille nykyisin tärkeää. Myös kotimaisuutta arvostetaan.
Eläintila pitää yrittäjät kiireisenä ympäri vuoden.
-Mies hoitaa viljelypuolen kevät- ja syyskiireineen. Nuorin tytär vastaa some-puolesta ja pääasiassa minä lampaiden hoidosta, Sari kertoo.
Keväällä aika menee karitsointiin.
-Kesäkuun puolivälissä lähdetään kiertämään messuja ja markkinoita Turun, Tampereen ja Helsingin seuduille. Niitä kertyy noin 30 päivää vuodessa. Lisäksi on verkkokauppa ja tilapuoti asiakkaille, hän luettelee ja naurahtaa: kun koronan jälkeen ihmisille tuli ”neuloosi”, on pitänyt aika kiirettä.
-Joulun alla yleensä ehtii vähän hengähtää, mutta kyllä jo joulun välipäivinä puikot alkavat taas kilisemään.
Ehtiikö emäntä edes Ruokavassa katsella ympärilleen?
-Yleensä lauantai on kiireisempi päivä, mutta sunnuntaina kierrän katselemassa, jos suinkin ehdin. Usein ostan arpoja, leivonnaisia ja valkosipuleita. Jotain vähän erilaisia maistiaisiakin tulee kokeiltua, hän paljastaa.
Paikallisten kävijöiden ja mökkiläisten lisäksi Ruokavaan ajetaan kauempaakin, kuten Turun ja Helsingin suunnalta. Messuilla kotimaisen tuotteen tekijä ja ostaja kohtaavat ja tekijä osaa kertoa omasta tuotteestaan. Isojen ketjujen tuotteita ei näy.
-Omavaraisuus ruuan suhteen on näinä aikoina Suomessa tärkeää. Pidetään lippu korkealla suomalaisen ruuan puolesta, Sari kehottaa.
Jaana Nio
