Kesäänsä Varsinais-Suomessa viettävät oululaiset Pertti ja Aila Kälkäjä ja poika Joni Kälkäjä nauttivat kahvihetkestä toista kesää auki olevassa Perniön pappilan kahvilassa. Päätyminen Perniöön ei ollut heille mitenkään sattumaa, vaan jokakesäinen perinne, sillä Ailalle Perniö edustaa synnyinseutua. Kesiään Kälkäjät viettävät kesäpaikassaan Teijolla.
Tänä kesänä Kälkäjät ovat jo ehtineet vierailla lähiseuduilla, kuten Tammisaaressa ja Salon iltatorilla. Salon iltatori saa heiltä kehuja muun muassa siksi, että kotimaiset marjat ja vihannekset ennättävät sinne usein aikaisemmin kuin Oulun toreille.
– Varsinais-Suomessa kevät on yleensä pidemmällä kuin Oulussa, joten tulemme tänne usein ottamaan varaslähtöä kesään, Pertti Kälkäjä naurahtaa.
Myös Varsinais-Suomen luonto ihastuttaa Kälkäjiä.
– Täällä on enemmän korkeuseroja, kallioita ja vesistöjä. Oulussa on tasaisempaa ja hiekkaisempaa, Pertti Kälkäjä pohtii.
Pappilan kahvilassa porukka vieraili nyt toista kertaa Perniön hautausmaalle suuntautuneen retken yhteydessä.
Lilo pääsi vierailemaan Opaliinan kahvilassa
Siskokset Nea ja Lotta Isaksson ovat ottaneet ilon irti aurinkoisesta heinäkuun päivästä ja tulleet Opaliinan kahvilaan Perniössä. He ovat kesälomallaan käymässä vanhempiensa luona ja nyt kahvihammasta alkoi kolottaa. Kumpikaan ei kuitenkaan tilannut kahvia, vaan Lotta tilasi raparperidrinkin ja Nea otti vadelmalimonadia, sekä tietysti britakakkua.
Nea asuu nykyään Turussa ja toimii Business controllerina, ja Lotta Kärkölässä opettajana. Heistä on aina mukavaa tulla käymään Perniössä. Heillä on mukanaan myös Lotan koira Lilo.
– 10 kuukauden ikäiseksi kultaiseksinoutajaksi hän on tottunut kahvilakävijä. Turussa hän on ehtinyt käymään kahviloissa, mutta tämä on Lilon ensimmäinen kerta Opaliinassa, Nea kertoo.
Seuraavaksi he aikovat suunnata Opaliinan puutarhaan, jotta Lilo pääsee nuuskuttelemaan kukkasia.
Kesäänsä töiden parissa kahvilassa viettää Jessica Blomberg, jolla on menossa kuudes tai seitsemäs kesä kahvilan tarjoilijana.
– Joka kesä haluan tulla takaisin. Tämä on niin ihana kahvila ja täällä on hyvä työporukka. Veronika Erikssonin tekemä prinsessakakku on suosikkini, koska siinä on kreemin sijasta kevyempi vaniljakerma, Blomberg kehuu.
Checkerin kyydissä määränpäänä Kainolan asema
Checker-autoihin keskittyvän Checker-yhdistyksen yhdistämät, salolaiset Hannu Kyttänen poikansa Vilho Kyttäsen kanssa sekä perniöläistynyt Mikko Tuominen espoolaisen äitinsä Ritva Tuomisen kanssa ovat lähteneet kesäajelulle komealla vihreällä Checker-taksilla. Retken aikana he vierailevat Nostalgia Automuseossa ja Kainolan aseman kahvilassa.
Kainolan asemalle joukko päätyi erityisesti siksi, että seutu on tuttua Mikko ja Ritva Tuomiselle, sillä molemmat ovat viettäneet seudulla aikaa nuorempina sukukytköksiensä vuoksi. Kainolan aseman kahvilaan he ovat tulleet nyt ensimmäistä kertaa.
Kahvit nautitaan junavaunussa, jossa muistellaan entisaikojen liikennetottumuksia.
– Ennen näitä kyseisiä junavaunuja kutsuttiin lättähatuiksi, tietää Hannu Kyttänen.
Kahvin kanssa he nauttivat talon viinereitä ja kinkkupiirasta. Vilho Kyttäselle maistuu suklaakakku.
Toista kesää auki oleva Kainolan asema on sen pitäjälleen Eeva-Liisa Kainulaiselle mieleinen paikka ja harrastus. Asema on nimetty Eeva-Liisan isän, Kainon, mukaan.
Paikka sijaitsee hieman syrjässä, joten Kainulaisen mukaan ihmiset ovat toisinaan hämmentyneitä saapuessaan tänne “keskelle ei mitään.”
– Tämä on salakahvila, Kainulainen naurahtaa.
Kainulainen leipoo kahvilaansa kaiken itse ja aviomiehen Maurin kanssa kahvilaa on sisustettu omien mieltymysten mukaan. Kahvilasta löytyy esimerkiksi vitriinillinen possufiguureita, sillä Kainulaisilla on kaksi minipossua. Kahvilapöytien lasilevyn alle Kainulaisen aviomies Mauri on kiillottanut ja kiinnittänyt kolikoita, ja seinustalla koristaa jukebox. Myös toimiva Pac-Man-pelikone löytyy, joka tuntuu kiinnostavan erityisesti lapsia. Hyllyiltä löytyy myös joitakin kauppatavaroita.
– Visiona oli, että kahvila toimisi myös pienenä kauppana, Kainulainen sanoo.
Anette Ahlqvist
Nelli Spännäri
