“Me emme ole mitään pirun pikkuruisia naisia. Me olemme suuria ja vahvoja tyttöjä!” – Jo March.
Kyseinen lainaus kuvastaa hyvin Sauvon kesäteatterin lavalla nähtävää, Louisa May Alcottin vuonna 1868 julkaistuun klassikkoromaaniin Pikku naisia pohjautuvaa näytelmää, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Heini Vahtera. Kasvutarinan keskiössä oleva Marchin sisarusnelikko koostuu vahvoista persoonista, jotka kaikki ansaitsisivat oman tarinansa tulla kuulluksi. Tätä Sauvon kesäteatterin lavalla nähtävää tarinaa kirjoittaa sisaruskatraan toiseksi vanhin sisko, Jo March (Aada Sevón). Tarina pohjautuu kirjailija Alcottin omaan lapsuuteen ja sijoittuu Yhdysvaltojen sisällissodan aikaan perheen isän ollessa rintamalla ja äidin huolehtiessa tytärten elatuksesta.
Jo Marchin roolin tekee aiemmista Sauvon kesäteatterin esityksistä tuttu Aada Sevón, jonka upea roolisuoritus tuo näkyväksi tulta ja tappuraa omaavan Jon luonteen. Jo Marchille kirjoittaminen ja tarinat ovat elämän suola, ja hän onkin varma siitä, ettei hänen tarinansa ole päättyvä ajalle tyypilliseen tapaan: aviomiehen hankintaa tärkeämmäksi hän kokee tyttöjen ja naisten oikeudet – ja totta kai kirjat. Jon elämässä tärkeimpiä asioita ovat myös perhe ja rakas ystävä, varakkaan naapurin pojanpoika Laurie (Elias Parkkinen), jonka romanttiset aikeet eivät kuitenkaan ole Jon mieleen. Jo edustaakin edistyksellistä ja itsenäistä naista, jolle 1800-luvun naismuottiin mahtuminen on kaikkea muuta kuin tavoite tai pyrkimys. Laurieta esittävän Elias Parkkisen yhdennäköisyyttä vuoden 2019 Pikku naisia -elokuvan Laurieta esittävään Timothée Chalametiin ei voi olla huomaamatta; tummat piirteet ja mystisyys yhdistävät.
Ne joille tarina on tutumpi, tietävätkin jo, että siskoista vanhin, Meg (Emmi Laaksonen), on harkittu ja äidillinen. Hänen tarinansa on onnen ja romantiikan täyteinen, toisin kuin kolmanneksi vanhimman Bethin (Ronja Juusti). Bethin roolin tekevä Ronja Juusti onnistuukin surumielisyydellään tuomaan esiin herkän Bethin luonteen: tämä musiikkia rakastava, ujo ja hiljainen tyttö tasapainoittaa rauhallisuudellaan siskosten luonne-eroja. Nelikon nuorin, Amy (Salli Reponen, Helmi Reponen ja Esteri Seikkula), ei suinkaan jää isosiskojensa varjoon, vaan puhkeaa tarinassa kukkaan. Hänen tarinansa onkin kasvutarina sanan varsinaisessa merkityksessään ja muodostuu tärkeäksi osaksi näytelmää: muiden, etenkin vastakkaista sukupuolta olevien huomiota janoava, hieman itsekäskin nuori neiti kasvaa tarinassa aikuiseksi. Amya esittääkin tässä näytelmässä kolme ihastuttavaa näyttelijää: Salli Reponen esittää nuorta Amya, vähän varttuneempaa Amya esittää Helmi Reponen ja aikuista Amya Esteri Seikkula. Lavalla nähdäänkin varsin oivaltava kohtaus, jossa nuori ja aikuinen Amy näyttelevät rinnakkain. Tarinassa kuljetaan kahdessa aikatasossa, jolloin Pikku naisten kasvutarinat pääsevät todella koskettamaan katsojaa.
Lavastuksesta vastaavan Wille Heinon näkemys on yksinkertaisuudessaan osuva: muuten harmaata lavastusta värittävät sinne tänne ripotellut kirjat, jotka kuuluvat olennaisesti kirjoja rakastavan Jon maailmankuvaan. Kirjoja käytetään oivaltavasti myös esimerkiksi siipensä levittävinä lintuina. Tarinan kulkua elävöittävät lavalle sopivissa hetkissä ilmaantuvat elementit, kuten ikkunaruudut tai junaraiteet. Välillä lava muuntautuu tanssisaliksi tai häiden alttariksi. Voisikin sanoa, että lavastuksessa ei ole mitään liikaa tai liian vähän. Puvustuksesta vastaavan Laura Hannulan käsiala on ihailtavaa katsottavaa. Musiikin roolia teatteriesityksissä ei voi sivuuttaa, kuten ei tässäkään tapauksessa. Mikko Väärälän sävellys ja sovitus rytmittää näytelmää ja toisaalta terävöittää draaman kaarta.
Näytelmän koreografiasta vastaa Mirjami Ojala, jonka kädenjälki on upeaa seurattavaa. Näytelmässä nähdään esimerkiksi useita hidastettuja kohtauksia, jotka iskevät katsojaan lujalla voimalla. Toisin sanoen ne sopivat esitykseen kuin nenä päähän. Tanssikohtaukset ovat ammattitaitoisia – erityisesti tanssiaisiin sijoittuva kohtaus, jossa nähdään hieman ajan henkeen sopimatonta kapinallisuuttakin, oli erityisen hauska ja onnistunut.
Näytelmää voi luonnehtia koko perheen näytelmäksi siitäkin huolimatta, että se käsittelee vakavia aiheita ja herättelee katsojaansa pohtimaan muun muassa naisen asemaa ja oikeuksia. Kaikkea ei myöskään tarjota katsojalle kultatarjottimella, jolloin tarinan seuraaminen vaatii keskittymistä ja hieman pohdintaakin.
Esitykset jatkuvat 9. elokuuta asti.
PIKKU NAISIA, Sauvon kesäteatteri.
Ohjaus ja dramatisointi: Heini Vahtera
Alkuperäisteos: Louisa May Alcott
Musiikki ja musiikintuotanto: Mikko Väärälä
Pukusuunnittelu: Laura Hannula
Lavastussuunnittelu: Wille Heino
Koreografi: Mirjami Ojala
Tuottaja: Anu Lehtonen-Sonkki
Päärooleissa: Aada Sevón, Emmi Laaksonen, Aino Finnholm, Ronja Juusti, Elli Nikulainen, Helmi Reponen, Salli Reponen, Esteri Seikkula
Anette Ahlqvist
